Robert Waldinger on psykiatri ja psykoanalyytikko, joka johtaa Harvardin yliopistossa historian pisintä tutkimusta ihmisen hyvinvoinnista. Waldingerin TED-esitelmä “What makes a good life? Lessons from the longest study on happiness” pureutuu tutkimusryhmän löydöksiin hyvän elämän salaisuudesta. Ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen keskittyvä esitelmä on mainittu kaikkien aikojen parhaiden TED-talksien listoilla ja sitä on katsottu Youtubessa yli 23 miljoonaa kertaa.

Upotus esitelmään löytyy tämän artikkelin lopusta.

Mikä tekee elämästä hyvän?

Waldingerin esitys keskittyy hyvin perustavanlaatuiseen kysymykseen: mikä tekee elämästä hyvän ja onnellisen? 

Milleniaalit, eli vuosina 1980-1995 syntyneet, vastaavat Waldingerin mukaan yleensä että 1. Raha ja 2. Kuuluisuus. Hän toteaa myös, että meitä rohkaistaan jatkuvasti suuntautumaan työelämään, yrittämään kovemmin ja saavuttamaan enemmän. Meille annetaan vaikutelma, että meidän pitäisi tavoitella näitä asioita saavuttaaksemme hyvän elämän.  

Mutta mikä todella vaikuttaa hyvinvointiimme eniten?

Fakta on, että kuvaa kokonaisista elämistä ja valinnoista, joita ihmiset tekevät, sekä asioista, jotka toimivat heidän elämissään, on miltei mahdoton saada. Saamme yleensä kuvan ihmiselämästä keskustelemalla tuttujen kanssa, jotka sitten muistelevat mennyttä siten kuin sattuvat muistamaan tai haluavat kertoa kussakin tilanteessa. Näin onnellisuusdata on usein laadullista, valikoivaa, eikä kirjaudu mihinkään. 

”Kyseessä on todennäköisesti pisin aikuiselämää käsittelevä tutkimus, mitä on koskaan tehty”

Waldingerin esitelmä heittää ilmaan kysymyksen: mitä jos voisimme katsoa useita ihmiselämiä teini-ikäisestä aina vanhuuteen saakka ja tunnistaa, mikä on todella ollut merkityksellistä ja tehnyt ihmiset onnellisiksi ja terveiksi?

Waldingerin johtama Harvardin Yliopiston tutkimusryhmä teki juuri tämän. The Harvard study of Adult Development on todennäköisesti pisin aikuiselämää käsittelevä tutkimus, mitä on koskaan tehty. Se tutki vuodesta 1938 alkaen 75 vuoden ajan 724 miehen elämää kysyen heiltä vuodesta toiseen heidän arjestaan, työelämästään ja terveydestään. 

Näin pitkät tutkimukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Yleensä tämäntyyppiset tutkimukset lopahtavat jo vuosikymmenessä rahoituksen loppumiseen tai tutkijoiden lopettamiseen syystä tai toisesta. Kuvaavaa on se, että Robert Waldinger on jo neljäs tutkimusjohtaja, joka vetää tätä jo ennen toista maailmansotaa alkanutta projektia.

Robert Waldinger pitämässä suureen suosioon noussutta luentoaan.

 

Tutkimuksessa tutkittiin kahta ryhmää: yliopisto-opiskelijoita, sekä nuoria poikia Bostonin köyhimmiltä alueilta. Näin varmistettiin, että tutkittavien sosioekonomisen aseman vaikutus tuli huomioiduksi tutkimuksessa. Heitä tutkittiin ja tutkitaan yhä monilla menetelmillä, esimerkiksi kyselytutkimuksilla, terveystiedoilla, aivoskannauksilla, sekä perheitä, kuten vaimoja ja lapsia osallistamalla.

Onnellisuustutkimuksen merkittävimmät löydökset

Selkein tulos jonka 75-vuotta kestänyt tutkimus antaa on tämä: hyvät ihmissuhteet pitävät meidät onnellisimpina ja terveempinä.

Tutkimus listaa kolme tärkeää opittua asiaa ihmissuhteista. Ensinnäkin sosiaaliset suhteet tekevät meille todella hyvää ja toisaalta yksinäisyys tappaa. Ihmiset, jotka ovat enemmän sosiaalisesti verkostoituneita perheeseen, ystäviin ja yhteisöihin ovat onnellisempia, fyysisesti terveempiä ja elävät pidempään. 

Toisaalta yksinäisyys on ihmiselle suorastaan myrkyllistä. Ihmiset, jotka ovat eristäytyneempiä kuin haluaisivat, ovat vähemmän onnellisia, heidän terveytensä laskee jo aiemmin keski-iässä ja aivotoiminta heikkenee nopeammin, ja he elävät lyhyemmän elämän.

Hurjaa kyllä, samaan aikaan joka viides amerikkalainen kokee itsensä yksinäiseksi.

Waldinger toteaakin, että voit olla yksinäinen, vaikka olisit ihmisten ympäröimä tai eläisit parisuhteessa. Tutkimuksen toinen merkittävä löydös onkin, että elämänlaadussa ei ole kyse siitä, kuinka paljon sinulla on ystäviä tai oletko parisuhteessa, vaan läheisten ihmissuhteiden laadusta. Samalla konfliktien sävyttämässä suhteessa eläminen tekee todella huonoa terveydellemme. 

Esimerkiksi toksisessa avioliitossa eläminen onnkin tutkimuksen mukaan paljon epäterveellisempää kuin eroaminen. Hyvässä ja lämpimässä ihmissuhteessa eläminen puolestaan kantaa laajasti elämän eri osa-alueilla antaen esimerkiksi suojaa sairauksilta.

“Mitä tyytyväisempiä ihmiset olivat esimerkiksi parisuhteisiinsa, sitä paremmin he voivat vanhalla iällä”

Tutkimus katsoi tutkimusryhmän dataa taaksepäin aikaan, jolloin tutkittavat olivat viisikymppisiä ja tarkasteli sitä, mikä oli vaikuttanut eniten heidän elämäänsä 80-vuotiaina. Vastaus ei ollut kolesterolin taso, vaan se, kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat tärkeisiin ihmissuhteisiinsa. Mitä positiivisemmin ihmiset kokivat parisuhteensa, sitä paremmin he voivat vanhalla iällä.

Lämpimät ihmissuhteet tuntuivat suorastaan suojaavan miehiä monilta vanhenemisen haasteilta. Onnellisimmat tutkittavat raportoivat esimerkiksi, että vaikka heillä olisi joinain päivinä fyysisiä kipuja, heidän mielialansa säilyi silti korkeana.

Toisaalta jos ihmissuhde tuotti emotionaalista kipua, epämiellyttävät tunteet vahvistuivat fyysisestä kivusta.

Tutkimuksen kolmas tärkeä löydös oli, että toimivat ihmissuhteet suojaavat fyysistä kehoamme ja aivojamme. Turvallisessa parisuhteessa 80-vuotiaana elävä muistaa elämänsä kirkkaammin ja toisaalta epävakaassa suhteessa elävät alkavat menettää muistinsa. 

Hyvä parisuhde ei kuitenkaan tarkoita Robert Waldingerin mukaan jatkuvaa harmoniaa, vaan ihmisillä saattoi hyvin olla elämässään riitoja ja konflikteja. Mutta jos luottamus parisuhteessa oli pohjimmiltaan hyvä, riidoilla ei ollut mitään väliä, kun elämässä tuli todellisia vastoinkäymisiä. Silloin pienet riidat eivät tuntuneet vastaajista miltään, vaan toisen tukeminen ja keskinäinen luottamus kantoi yli vaikeuksien. 

Ihmiset haluavat nopeaa helpotusta huonoon oloonsa

Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat siis tärkein yksittäinen tekijä hyvinvoinnillemme. Waldingerin mukaan esteeksi nousee usein se, että ihmiset ovat inhimillisiä olentoja ja he kaipaavat ongelmiinsa nopeita lääkkeitä. Alamme pelaamaan kännykällä, käynnistämme Netflix-sarjan, käytämme alkoholia tai hyppäämme sosiaalisen median maailmaan. Näin saamme nopeasta dopamiinipurskeesta helpotusta, joskin sen laannuttua olo on vielä karmeampi. 

Samaan aikaan ihmissuhteet voivat olla mutkikkaita ja työläitä. Arki ei ole aina seksikästä ja sisällä glamouria, vaan vaatii uhrauksia. Pitkässä parisuhteessa tarvitaan arjensietokykyä. Lapsiarjen pyörittäminen sisältää myös väsymyksen ja ärsytyksen hetkiä. Laadukas pari- tai ihmissuhde on myös ihmiselämän mittainen; se ei pääty koskaan. Sitoumus on siis pitkä, mikä varmasti kauhistuttaa Tinder-ajan pikadeittailijoita.

Myös ystävyyssuhteet vaativat vaivannäköä. Onnellisimmat eläkeläiset olivat niitä, jotka olivat aktiivisesti hakeneet työkavereiden tilalle uusia ystäviä työuran loputtua. Historiamme näyttää vetävän meitä edelleen puoleensa; ihminen tarvitsee luonnostaan ympärilleen heimon.

Myös 30-luvulla unelmoitiin rahasta ja kuuluisuudesta

Myös tutkimukseen osallistuneet miehet, joista elossa olevat ovat tänä päivänä yli 90-vuotiaita, unelmoivat nuorina kuuluisuudesta ja rikkaudesta. 

Harvardin tutkimus on kuitenkin näyttänyt vuosi toisensa jälkeen, että raha ei tuo ihmiselle onnea. Tulotasolla ei ollut vaikutusta onnellisuuteen ja hyvinvointiin, kunhan tutkittavan läheiset perhe- ja ystävyyssuhteet olivat laadukkaita.

Waldinger päättää esitelmänsä yksinkertaiseen ohjeiseen jokaiselle:

“Läheiseen ihmissuhteeseen panostaminen voi tarkoittaa niinkin yksinkertaista asiaa, kuin ruutuajan korvaamista ihmisten kanssa vietetyllä ajalla, tai elävöittämällä suhdetta tekemällä jotain uutta yhdessä. Vaikkapa pitkiä kävelyitä. Tai yhteydenottamista siihen sukulaiseen, jonka kanssa et ole puhunut vuosiin.” 

Hänen viimeinen lauseensa kiteyttää koko tutkimuksen tuloksen: “The good life is built with good relationships”.  

Kirjoittaja: Johannes Puro

Kirjoitus pohjautuu Robert Waldingerin esitykseen ”What makes a good life? Lessons from the longest study on happiness”. Voit katsoa esityksen ohesta: