Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei ole vaikeaa. Jokaisessa kivihiili-, maakaasu- tai turvevoimalassa, öljykattilassa ja bensapumpussa on tavalla tai toisella toteutettuna on/off-kytkin. Kun kytkin käännetään on-asennosta off-asentoon, päästöt loppuvat välittömästi.

Kytkimet ovat toistaiseksi jääneet kääntämättä, koska korvaavaa kohtuuhintaista ja helposti saatavilla olevaa päästötöntä energiaa ei ole riittävästi tarjolla. Ongelma on massiivinen, koska ihmiskunnan käyttämästä energiasta noin 80-85% tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Koko tämä energiajärjestelmä pitää pystyä muuttamaan päästöttömäksi.

Eikö olisi korkea aika julkisessa keskustelussa alkaa puhua päästöjen leikkaamisen ohella oikeasti vaikeasta asiasta eli siitä, millaisilla teknisillä ratkaisuilla, minkälaisella politiikalla ja miten markkinataloutta hyödyntäen energiajärjestelmä saadaan muutetuksi, jotta päästöleikkaukset voidaan toteuttaa.

”Politiikan pitää perustua realistisiin teknisiin vaihtoehtoihin, mutta hyväkään tekniikka ei etene, jos sille on poliittista vastustusta.”

Näitä kaikkia kolmea osa-aluetta (tekniikka, politiikka ja markkinatalous) tarvitaan. Politiikan pitää perustua realistisiin teknisiin vaihtoehtoihin, mutta hyväkään tekniikka ei etene, jos sille on poliittista vastustusta – esimerkkinä Saksa ja ydinvoima. Markkinataloutta tarvitaan, koska yksin verovaroin energiajärjestelmän muutosta ei ole mahdollista rahoittaa.

Vetyteknologia on epäilemättä keskeinen tekijä energiajärjestelmän muutoksessa. Puhtaan vedyn tuottaminen vaatii vain valtavasti päästötöntä sähköä. Raahen terästehdas esimerkiksi on mahdollista muuttaa vetypelkistyksen avulla lähes päästöttömäksi. Tarvittavan vedyn tekemiseksi tarvitaan yhden keskikokoisen ydinvoimalan verran sähköä.

Joku viisaampi voisi laskea, kuinka paljon sähköä tarvitaan, jos vetyteknologialla haluttaisiin korvata nykyiset fossiiliset polttoaineet maailmanlaajuisesti. Määrä on joka tapauksessa järisyttävän suuri nykyiseen sähköntuotantoon verrattuna. SAK:n elinkeinoasioiden päällikkö Lauri Muranen kirjoitti blogissaan 13.2.2020, että Suomeen on rakennettava uutta sähköntuotantoa 10 ydinvoimalaitoksen verran seuraavan 25 vuoden aikana, jos ilmastonmuutoksen torjunta otetaan tosissaan. Ja Suomessa päästöttömän sähkön osuus energian kokonaisakulutuksesta on sentään jo nyt merkittävä. Globaalitilanne on aivan toinen. Lauri Murasen laskelmaan tosin sisältyi tuontienergian korvaaminen omalla tuotannolla, mutta se ei perusasetelmaa muuta toiseksi.

”Tuleva tarve puhtaalle vedylle on paljon suurempi kuin nykyinen sähkönkulutuksemme.”

Rauli Partanen käsitteli vetytaloutta Verde-lehden artikkelisarjassaan tammi-maaliskuussa 2021. Hän ehdottaa ratkaisuksi isoja vedyn tuottamiseen valjastettuja, ydinenergiaan perustuvia, tuotteistettuja energiapuistoja.

Oleellista on ymmärtää, että iso osa fossiilisista polttoaineista poltetaan nykyisen sähköntuotannon ulkopuolella niin sanotulla vaikeasti puhdistettavilla sektoreilla. Näihin kuuluvat monet teollisuuden prosessit, maakaasuverkot, kansainvälinen meri- ja lentoliikenne, pitkän matkan tiekuljetukset, teräs- ja metalliteollisuus, kemianteollisuus ja sen raaka-aineet ja niin edelleen.

Tuleva tarve puhtaalle vedylle on paljon suurempi kuin nykyinen sähkönkulutuksemme. Tästä syystä tarvitaan dedikoituja ratkaisuja vedyn tuottamiseksi. Tuotantokapasiteetti ei riitä alkuunkaan, jos puhdas vety ajatellaan vain tapana varastoida sähköjärjestelmän ylijäämäenergiaa.

Markku Ollikainen, Peter Lund, Petteri Taalas ja muut ilmastonmuutosvaikuttajat, kun seuraavan kerran kerrotte meille, että ’ratkaisut ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat tiedossa, nyt tarvitaan vain poliittisia päätöksiä’, voisitteko samalla konkretisoida, millaisia ratkaisuja tarkoitatte ja millaisia poliittisia päätöksiä kaipaatte niitä tukemaan. Ensi alkuun voisitte kommentoida vaikkapa Rauli Partasen hyvin perusteltua ehdotusta ja Lauri Murasen näkemystä sähkötuotannon lisätarpeesta sekä sen toteutustapaa.

 

Kansikuva: Unsplash