Asianhallinta muuttuvassa maailmassa, Osa 6: Tekoäly on avustaja, ei viranhaltija
Tekoälystä puhutaan usein suurten lupausten kautta. Sen odotetaan automatisoivan työtä, nopeuttavan prosesseja ja vapauttavan asiantuntijoiden aikaa rutiineista. Julkishallinnon asianhallinnassa ensimmäinen kysymys ei kuitenkaan ole se, mitä tekoäly teknisesti pystyy tekemään. Ensin pitää ymmärtää, mitä sen on tarkoituksenmukaista antaa tehdä, millä reunaehdoilla ja kenen vastuulla lopputulos lopulta on.
Julkishallinnon yhteydessä on tärkeää puhua asian- ja asiakirjahallinnasta pelkän dokumentinhallinnan sijaan. Dokumentinhallinta voi tarkoittaa valmistelua tai organisaation sisäistä aineistoa, joka ei vielä ole osa virallista asianhallintaa. Kun asiakirja kytketään osaksi käsiteltävää asiaa, siitä tulee julkishallinnon tiedonhallintayksikön asiakirjallista tietoa. Tämä ero on olennainen myös tekoälyn kannalta: sisäisen valmistelun avustaminen on eri asia kuin virallisen prosessin tukeminen, jossa vastuut, käsittelysäännöt ja tiedon elinkaari ovat tarkasti määriteltyjä.
Kaksi polkua: automaatio ja tiedon hyödyntäminen
Tekoälyn roolia asianhallinnassa voi tarkastella kahden polun kautta. Ensimmäinen liittyy automaattiseen päätöksentekoon, joka voi tietyissä, selkeästi säädellyissä ja volyymipohjaisissa prosesseissa viedä päätöksen pitkälle tai jopa loppuun asti lain sallimissa rajoissa. Tällöin kyse ei kuitenkaan aina ole varsinaisesta luovasta tekoälystä, vaan usein kehittyneistä käsittelysäännöistä. Kun syötteet ovat samat, lopputulos on aina sama.
Toinen polku liittyy asianhallintajärjestelmään kertyneen tiedon hyödyntämiseen. Asianhallinnassa “mehu” on usein itse asiakirjoissa, mutta niiden ympärille rakentuu myös paljon rakenteista tietoa: metatietoja, luokitteluja, tiedonohjaussuunnitelmia, arvojoukkoja ja prosessikuvauksia. Tekoäly voi auttaa yhdistämään tätä kokonaisuutta niin, että käyttäjän työ kevenee ja tieto ohjautuu nopeammin oikeaan paikkaan.




























