TIEKEn, TIVIAn ja LUT-yliopiston Green ICT -hankkeen kuudes ekosysteemitapaaminen järjestettiin tiistaina 4.4.2023 laitteiden vihreysasioiden parissa teemalla ”Kestävämpää ICT-elektroniikkaa”. Tapahtumaan sisältyi neljä vajaan puolen tunnin esitystä ja tunnin mittainen paneelikeskustelu.

Head of Supply Chain Operations Juha Kemppainen Fujitsulta kertoi toimitusketjujen kestävyydestä. Valmistus kuluttaa laitteen – lähinnä kannettavan tietokoneen – kokonais-CO₂:sta noin 70–80 %. Vihreys onkin tärkeä asia sekä laitteen elinkaaren alku- että loppupäässä: mistä laitteet valmistetaan ja miten laite käytetään elinkaaren lopussa hyväksi? Kemppaisen mukaan nyt määräykset kohdistuvat lähinnä materiaalien kierrätykseen, jatkossa myös kokonaisten laitteiden kierrätykseen ja elinkaareen. Laitteen käytön aikaista vihreyttä saattaa rasittaa se, että valmistajan energiansäästöasetukset ja vastaavat on ohitettu hallintapaneelin asetuksilla.

Hankintayksikön päällikkö Tuomo Kouhia Valtorista kertoi ICT-elektroniikan vihreydestä ja sen huomioon ottamisesta suuren hankkijan näkökulmasta. Valtori hankkii noin 30 000 mikrotietokonetta vuosittain. Kouhian mukaan laitteiden vihreys sisältää sekä hankalia että helppoja asioita. Esimerkiksi laitteen käytön aiheuttama energiankulutus on suhteellisen helppo todentaa yksinkertaisesti mittaamalla. Lisäksi valmistajien tavoite rajoittaa laitteen painoa ja kasvattaa akun kestoaikaa johtaa virtaa säästäviin prosessoreihin. Kun asiaan liittyy vielä globaali kilpailu, ei Valtorin asettaa vaatimuksia laitteiden energiatehokkuudesta. Sen sijaan pakollisia vaatimuksia ei voida vielä asettaa, sillä sertifikaatit eivät ole riittävän vakiintuneita. Myös vastuullisuuslupausten todentaminen on vielä teoriaa.

Valmistus kuluttaa laitteen – lähinnä kannettavan tietokoneen – kokonais-CO2:sta noin 70–80 %. 

Vihreät tietokoneet edustavat valmistajien perusmalleja, sillä kalliit huippumallit eivät ole ekologisia. Kouhian mukaan mikrotietokoneiden elinkaari on viime vuosina pidentynyt kolmesta vuodesta 4–5 vuoteen, eikä erillisnäyttöjen osalta viiden vuoden käyttöaika ole mikään ongelma. Pidentynyt elinkaari on voitu huomioida leasingajoissa. Laitteiden vaihtaminen on kallista, joten on tärkeää pohtia kriteerejä, jotka ajavat laitteen vaihtamiseen. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että Kouhian mukaan päätelaitteiden siirtäminen toimiston ja kodin väliä lyhentää niiden elinkaarta.

Toimitusjohtaja Tuulia Virhiä SwanIT:stä kertoi tosiasioita tietotekniikan vihreydestä. Yhden PC:n valmistaminen tuottaa 455 kg CO₂-päästöjä. EU hankkii harvinaisista maametalleista 98 % Kiinasta. Suomesta viedään laittomasti yli 5 miljoonaa kiloa elektroniikkajätettä ulkomaille. Kansainvälisellä tasolla noin kolme miljoonaa laitetta puretaan kierrätettäväksi vuodessa, mutta vähintään 290 miljoonaa laitetta odottaa kierrättämistä afrikkalaisissa kylissä. Eikä se kierrättäminen ole ihan yksinkertaista: alumiinista saadaan 100 % kiertämään, mutta hiilikuidusta ei käytännössä yhtään.

Alan ongelmia ovat Virhiän mukaan pinttyneet tavat ja prosessit. Julkisella puolella on vastuullisuusvaatimuksia, yksityisellä puolella vain harvoin, jolloin hankinnoissa on harvoin mukana kiertotalous- tai vastuullisuusnäkökulmia. Hän peräänkuulutti myös takuuaikojen pidentämistä: jos kerran laitteen elinkaari on neljä vuotta, miksi takuu on vain kolme? Lisäksi hänen mielestään pitäisi tähdätä jo viiden vuoden käyttöikään. Virhiä muistutti, että laitehankintapolitiikalla ja -prosessilla on suuri välitön vaikutus päästöihin, ja peräänkuulutti: Onko Suomessa rohkeita IT-päättäjiä?

Mikrotietokoneiden elinkaari on viime vuosina pidentynyt kolmesta vuodesta 4–5 vuoteen, eikä erillisnäyttöjen osalta viiden vuoden käyttöaika ole mikään ongelma. 

Päätelaiteratkaisujen tuotemarkkinointipäällikkö Jenni Vuorio Delliltä kertoi, kuinka yrityksen perustaja Michael Dell oli havahtunut nähdessään sukunimensä jätekasoissa Afrikassa. Niinpä yritys käynnisti jo vuonna 1987 ensimmäisen kierrätykseen liittyneen ohjelmansa kuluttajille. ”Ukrainan sodasta huolimatta huomio on käännettävä globaaleihin ongelmiin”, Vuorio totesi muistuttaen kuitenkin, että energiatehokkuus oli osin Ukrainan sodan synnyttämästä energiapulasta kumpuavaa. ”Jos yritys toimii samojen arvojen pohjalta kuin työntekijät, yhteiset arvot sitouttavat”, hän muistutti. Vuorio patisti myös datan siivoustalkoisiin, sillä datan pitkäaikainen varastointi konesaleihin kuluttaa energiaa.

Vuorion mukaan Dell on tehnyt paljon kiertotalouden hyödyntämiseksi: ”2,2 miljoonaa kiloa hiilikuitua kierrätettynä, yli 125 tuotetta kierrätysmuovista ja 21 % tietokoneiden kuorista biomuovia”. Latitude 5000 -tietokoneen kuorista oli 71 % kierrätettyä ja 29 % neitseellistä materiaalia. Pakkauslaatikot ovat kierrätysmateriaalia, mutta nyt myös virtajohdot. Myös käytetystä alumiinista merkittävä osa on kierrätettyä. Vuorio pohti myös, että ohuimmistakin tietokoneista on saatava päivitettäviä elinkaaren pidentämiseksi. Dellillä on erityinen Luna-projekti, jossa tutkitaan laitteiden korjaamista ja päivittämistä. Hän muistutti, että ”jos ei ole ostavaa komponenttimarkkinaa, ei ole tuottavaakaan”. Pienet askeleet ovat tärkeitä.

Lisätietoa Green ICT -ekosysteemistä

greenict.fi

Kestävästä ICT:stä kiinnostuneiden LinkedIn-ryhmä: Sustainable ICT Finland

Tapahtuman loppuosan keskusteluun osallistuivat johtaja Erkki Kondelin Advanialta, myyntijohtaja Harri Malinen 3stepIT:ltä, toimitusjohtaja Tuulia Virhiä SwanIT:ltä ja ICT-hankintapäällikkö Sanna Väisänen Vantaan kaupungilta. Heitä keskustelutti kehityspäällikkö Reino Myllymäki TIVIAlta. Avauskeskustelun perusteella käytetty laite kelpaa jo käyttäjälle, kunhan se saadaan fiksattua uuden näköisesti, eikä laite teknologisesti ole vanhentunut. Toisaalta on nähtävissä, että esityksissäkin esiin tullut laitteiden elinkaaren pidentyminen alkaa vaikuttaa jo vuokra-aikojen pidentymiseen. Ehkä ei ole kuitenkaan tarpeen siirtyä hyppäyksenomaisesti kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, vaan todeta trendi ja sen tuomat mahdollisuudet. Tulevaisuudessa voidaan päästä pidempäänkin käyttöikään kuin viisi vuotta, ja on olemassa sellaisia käyttäjäryhmiä, joille koneet hankitaan kahden vuoden käyttöajalla. Asiaa on auttanut myös globaali komponenttipula, joka on huonontanut uusien tietokoneiden saatavuutta, jolloin olemassa olevan kaluston käyttöikää on ollut pakko jatkaa. Teknologia on tullut avuksi: etävalvonta huomaa ”yskivät” tietokoneet, joita voidaan fiksata etänä.

Leasingmalli ei itsessään ole paha, mutta se on paha jos se johtaa vain laitteen jälleenmyyntiarvon maksimointiin. Pitäisi paneutua laitteen käyttöiän maksimointiin sen ensimmäisessä käyttöpaikassa.

Dataa päätöksenteon tueksi peräänkuulutettiin – sekä asioiden puntarointia. Lisäksi pitäisi siirtyä laitekeskeisestä ajattelusta palvelukeskeiseen. Tärkeää on nyt ja jatkossa laitteiden hallinta ja välineet sen tueksi.

Tietokoneiden kapasiteetti ei ole enää vähään aikaan ollut vaihtamista ajava tekijä, varsinkin jos laite on asianmukaisesti hankittu. Markettikoneet ovat eri asia. Mutta on käyttäjäryhmiä, joissa lyhyempi kierto tuo tehokkuutta työntekoon. Oppilastietokoneet koettiin omaksi tuoteryhmäkseen, joiden käsittely lyhentää elinkaarta.

AV-laitteita käsitellään osana laitekantaa samaan tapaan kuin tietokoneet ja erillisnäytöt. Niidenkin osalta on päästävä samanlaiseen ekologiseen kokonaistalouteen kuin tietokoneiden tai matkapuhelinten osalta. Näyttöjen koko ja resoluutio ajavat korkeisiin CO₂-päästöihin, mikä pitää ottaa suunnittelussa huomioon, eikä suurikokoisten laitteiden vaihtaminenkaan ole yksinkertaista. Toisaalta neuvotteluhuoneiden suunnittelulle asettaa vaatimuksia myös siirtyminen hybridikokouksiin. Asioita on suunniteltava monen vuoden tähtäimellä ja muistettava koronapandemian opetukset: aika pienelläkin pärjää!

Vaikka globaali kilpailu – ja Green ICT -asioiden pitäminen markkinointivaltteina – ajaa tällä hetkellä laitteiden vihreysasioita oikeaan suuntaan, tarvitaan pieniä, rohkeita toimijoita, joilla on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdä asioita toisin. Lisäksi suurten ja pienten toimijoiden on tehtävä yhteistyötä: ”Meillä kaikilla missio on sama, eroa on vain lähestymiskulmasta. Maali on sama, keinot vähän erit, mikä on rikkautta”. Pitää olla tahtotila ja suunta tehdä asioita: millä varmistetaan, ettei mikään organisaation entinen laite löydy Afrikasta?

Kierrätysmateriaalien käyttö tietokoneessa on kannatettavaa, mutta toki on varmistuttava, että kierrätysmateriaalit ovat testattuja ja soveltuvat käyttöönsä. Kehitys ei kaikilta osin ole oikean suuntaista: viime vuonna yli 9 % käytetyistä materiaaleista oli kierrätettyjä, tänä vuonna enää 7 %. Eli tuotamme joka vuosi enemmän ja kierrätämme siitä vähemmän! Kierrättämiselle on tilaa ja soveltamisaloja on monia: vikaantuneita tietokoneita voidaan korjata käyttämällä niihin osia toisista käytetyistä koneista. Hilman tarjouspyynnöissä alkaa yhä kasvavassa määrin olla saatavissa laatupisteitä ekologisista asioista, mikä koettiin hyväksi.

Tarvitaan innovaatioita, jotta kierrätysmateriaali saadaan tehokkaasti kiertämään, sillä maailman suurin jätelaji on elektroniikkaromu. Perusmetallit, kuten alumiinit ja kuparit, saadaan erilleen, mutta harvinaisemmat maametallit odottavat vielä innovaatioita. Pitkään on tehty töitä sen eteen, että tuote saadaan valmistettua – miettimättä yhtään, miten ne saadaan kierrätettyä. Ja aletaan alusta asti ottamaan huomioon kiertotalousasiat.

Keskustelijoiden ajatusmaailmaan tuntui sopivan hyvin malli, jossa yrityskäyttövaiheen jälkeen koneet menisivät oppilaskäyttöön. Toki tämä on otettava huomioon palveluja kehitettäessä. Nuoriso on hyvin ympäristötietoista, eikä heille ole mikään ongelma käyttää käytettyä laitetta.

Kaikki ei siis ole globaalien toimijoiden käsissä. Pienillä toimijoilla on oma tärkeä osansa vaikkapa asenteiden muokkaajina ja isojen toimijoiden kirittäjinä.

Lopuksi Green ICT -hankkeen projektipäällikkö Antti Sipilä kysyi esiintyjiltä ja keskustelijoilta, että mikä tuo toivoa tilanteeseen? Muutoksen tuoma mahdollisuus. Se, että keskustelukumppaneita aiheen ympärillä on yhä enemmän, ja yhä useammat tiedostavat kiertotalousasioita: elinkaarta pidentäviä roolipelaajia tarvitaan! Toisaalta toivoa toi etätyön yleistyminen koronan myötä valtion hallinnossa ja energian hinnannousun aiheuttama huoli energian saatavuudesta ja hinnasta. Toivoa tuo se, että tehokkaasti ja taloudellisesti tai ympäristöystävällisesti ja vastuullisesti toimiminen eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan ne voidaan yhdistää. Toivoa luovat myös uudet innovaatiot, jotta laitteista saadaan enemmän irti, ja että globaalit toimijat kehittävät laitteita vähemmän energiaa käyttäviksi.

Lopuksi Antti Sipilä esitti toiveen, että kevään myötä alkaisi vihertää muutkin asiat kuin puut.

Teksti: Reino Myllymäki

TIEKE, TIVIA ja LUT-yliopisto luotsaavat vuosina 2021–2023 Green ICT -hanketta, jossa edistämme vähähiilisempää digipalvelutuotantoa ja yritysten ja julkisen sektorin ilmastoviisasta hankintaosaamista Uudenmaan alueella.

Green ICT -ekosysteemillä kestävyyttä ja kilpailukykyä Uudenmaan yrityksille -hanketta rahoitetaan Uudenmaan liiton koordinoimasta REACT-EU-rahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta. Rahoitus on myönnetty osana Euroopan unionin COVID-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.

Hankkeen yhteyshenkilö: Antti Sipilä, antti.sipila[at]tieke.fi