ICT-alaan ja sen innovaatioihin on tyypillisesti yhdistetty mantra “move fast and break things”, mutta kuten muutosjohtaja Greg Satell Harvard Business Review:ssa toteaa: jos jatkamme samalla linjalla, rikomme pian jotakin tärkeää. Digipalveluiden räjähdysmäinen kehitys viime vuosina on kasvattanut eksponentiaalisesti myös niiden ympäristövaikutuksia. Nyt olisi kollektiivisen mantran vaihdon aika.

Hopeareunus ICT-alan massiivisessa hiilijalanjäljessä on, että todella pienillä muutoksilla on mahdollista saada aikaan suuria kumulatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi kehittäjä Danny van Kooten karsi 2 miljoonalla sivulla ladattavasta plug-in-tiedostosta vain yhden kilobitin ja näin säästi kuukausitasolla 2950 kg tiedoston CO2-päästöjä. Kaikenlaisilla ICT-alan ammattilaisilla onkin keskimääräisesti muita ammattikuntia enemmän potentiaalia vihreän siirtymän edistämiseen, kuten hiljattain teetetyssä valtioneuvoston selvityksessä käy ilmi.

Viime vuosikymmeniä määrittäneessä digitalisaatiossa ja tämänhetkisessä vastuullisuuskehityksessä on paljon samaa. Molemmat ovat koko ICT-alaan sekä yhteiskunnan toimintatapoihin vaikuttavia megatrendejä. Vihreä palvelukehitys tulee lähivuosina muuttamaan käsityksemme palvelukehityksestä ja luultavimmin luomaan valtavasti uusia työpaikkoja ja pääomaa.

Vastuullinen digitaalinen design ei jää vain ympäristöasioiden tasolle, vaan saman kattotermin alle asettuvat myös sosiaalinen ja taloudellinen vastuu. Vastuullisuuteen tähtäävien suunnittelijoiden kannattaa myös pelkän ympäristön tuijottamisen sijaan säästää ajatuskaistaa myös siihen linkittyneiden ilmiöiden, kuten tietoturvan ja saavutettavuuden tarkasteluun. Urakka on suuri ja yksilö voi helposti lamaantua aiheen massiivisten ja moniulotteisten kysymysten äärellä. Mutta ei hätää, tarkastellaan asiaa yhdessä!

Vastuullisuus vaatii yhteistä panostusta

Moni ympäristöasioihin perehtynyt on varmaankin törmännyt sanapariin “vihreä koodi”. Netumin blogissakin olemme puhuneet aiheesta. Mutta jos kerran sovelluskehittäjät pystyvät kirjoittamaan vihreää koodia, eikö asia ole tällä taputeltu? Väärin. Itse toteutuksessa on paljon saumaa vihreille koodauskäytänteille, mutta kuka päättää palvelun sisältämät toiminnot ja kartoittaa siinä edettävän palvelupolun? Aivan oikein, suunnittelijat. Eikä meidänkään panoksemme ole vihreyden kannalta valmis. Optimoimisvaraa kyllä löytyy sekä käytettävyyden että visuaalisten elementtien osalta.

Totisesti, vastuullinen digikeskustelu on täynnä vaikeaselkoista insinöörijargonia. Tämä saattaa etäännyttää aiheesta ja ajaa uskomaan, että mikäli tittelisi edessä ei lue DI, ei sinulla ole annettavaa vastuullisuuskeskusteluun. Tätä oletusta juuri me ihmiskeskeiset suunnittelijat voisimme purkaa ja tuoda keskustelun vihreästä siirtymästä lähestyttävämmälle tasolle bittien ja kilowattituntilaskelmien humusta.

Vihreys lähtee tiimitasolta

Yksittäinenkin vihreydestä innostunut suunnittelija voi muuttaa ratkaisevasti työpaikkansa työtapoja ja kulttuuria. Keskity ensin omiin ja tiimisi työtapoihin. Voisiko niitä kehittää vihreämmäksi? Seuraa aiheen uutisointia ja ota osaa koulutuksiin ja seminaareihin. Verkostoidu. Esimerkiksi tanskalainen eettisen designin guru Trine Falbe uskoo nimenomaan koulutuksen olevan YK:n vuoden 2030 tavoitteista kaikista oleellisin vastuullisuustavoitteiden täyttämiseksi.

Keskijohto on avainasemassa tiimien vihertymisessä, sillä he voivat tehdä muutoksista helpoimmin konkreettisia mm. OKR-tavoitteiden muodossa. Ota siis vastuullisuus puheeksi tiimipalavereissa, laitehankintojen yhteydessä ja peräänkuuluta käytännön tekoja lupausten taakse. ICT-alan vihertäminen on massiivinen ja kiireellinen urakka, mutta tärkeintä on asettaa toteutuskelpoisia, mitattavia tavoitteita. Täydellisyyden tavoittelu ja jatkuva muihin vertailu on lähinnä hidaste. Tee yksi muutos, sitten seuraava ja seuraava, kunnes huomaat olevasi huomattavasti pidemmällä kuin aikaisemmin.