Toisen maailmansodan aikana Bletchley Parkissa palvelleiden brittien tehtävänä oli purkaa akselivaltojen käyttämiä koodeja. Natsit toteuttivat vain osan salauksesta Enigma-laitteella, ja vuodesta 1942 eteenpäin Hitlerin ja Saksan armeijan korkeimman johdon väliset viestit alettiin salata C. Lorenz AG:n valmistamalla laitteella, jota kutsuttiin “Tunnyksi”. 

Vasta kuukausia ensimmäisen “Tunnyllä” salatun koodin nappaamisen jälkeen koodinmurtaja William Tutte pääsi jyvälle laitteen toimintamekanismista. Koodien purkaminen ihmisvoimin osoittautui kuitenkin viikkokausien urakaksi ja britit ymmärsivät, että työhön tarvittaisiin kone.

Sen tärkeimmät ominaisuudet suunnitteli insinööri Tommy Flowers.

Epäilykset katosivat, kun Colossus nähtiin toiminnassa

Flowers käytti työnsä pohjana matemaatikko Max Newmanin aiemmin suunnittelemaa Heath Robinson -laitetta. Sen ongelmana oli kahden paperinauhan samanaikaisen lukemisen vaikeus. Kone pystyi analysoimaan vain muutaman Tunny-viestin viikossa.

Flowers ymmärsi nopeasti, että Heath Robinsonin hitaus johtui osittain myös sen elektronisten venttiilien alhaisesta määrästä. Niinpä hän alkoi suunnitella laitetta, jossa niitä olisi pari tuhatta. Myös aiempi paperinauhojen synkronointiongelman poistui, sillä Colossukseksi nimetty laite toimi yhdellä paperinauhalla tuottaen muun tarvittavan tiedon elektronisesti. Laitteen suorittaman prosessin vaiheet ajoitettiin ja synkronoitiin kellopulssin avulla – innovaatio, joka jäi elämään myös moderneihin tietokoneisiin.

Bletchley Parkissa Flowersin suunnitelma sai epäilevän vastaanoton.”

Bletchley Parkissa Flowersin suunnitelma sai epäilevän vastaanoton. Juuri kukaan ei uskonut, että elektroniset venttiilit toimisivat luotettavasti hänen ehdottamassaan mittakaavassa.

Tommy Flowers oli kuitenkin suunnitellut vastaavia laitteita jo ennen sotaa. Aiempien kokeilujensa perusteella hän vakuuttui siitä, että Colossus toimisi, jos se pidettäisiin koko ajan päällä, eikä venttiilien lämmittimien virtauksia päästettäisi liian korkeiksi.

Hän oli oikeassa.

Colossuksen rakentaminen vei kuukausia, mutta loppuvuodesta 1943 maailman ensimmäinen elektroninen ja ohjelmoitava tietokone valmistui. Kun se saapui Bletchley Parkiin, skeptikot joutuivat tunnustamaan erehdyksensä. 

Colossus käsitteli jopa 5000 merkkiä sekunnissa ja analysoi viikossa yli 100 saksalaisten salaamaa viestiä. Myöhemmin rakennetut Colossus-tietokoneet toimivat vielä tätäkin nopeammin ja käsittelivät jopa 25 000 merkkiä sekunnissa.

Kaiken kaikkiaan koodinmurrossa käytettiin kymmentä Colossus-tietokonetta ennen sodan päättymistä vuonna 1945.

 

Colossus-tietokoneen replika on nähtävillä Bletchley Parkissa. Kuva: The National Museum of Computing

 

Sodan jälkeen jäljelle jäi salaisuus

Colossus-tietokoneiden on arvioitu purkaneen 63 miljoonaa saksalaisten lähettämää merkkiä. Niillä oli huomattava rooli myös toisen maailmansodan yhtenä käännekohtana pidetyssä Normandian maihinnousussa. 

Ison-Britannian sodanaikaisen pääministerin Winston Churchillin kerrotaan todenneen, että tietokoneet lyhensivät sodan kestoa kahdella vuodella. Myöhemmin myös osa tutkijoista on antanut samansuuntaisia arvioita.

Tommy Flowersin tehtäväksi jäi tuhota kaikki Colossukseen viittaavat piirustukset sekä muistiinpanot.”

Tietokoneista tuli kuitenkin sotasalaisuus, eikä kukaan Bletchley Parkissa työskennellyt saanut puhua niistä sodan päättymisen jälkeen. Churchillin käskystä laitteet purettiin osiin ja Tommy Flowersin tehtäväksi jäi tuhota kaikki Colossukseen viittaavat piirustukset sekä muistiinpanot.

Vuosikausia maailma uskoi, että ensimmäinen elektroninen tietokone oli sodan päättymisvuonna valmistunut ENIAC. Vasta 1970-luvulla Newcastlen yliopiston professori Brian Randell pääsi Colossuksen olemassaolon jäljille. Nykyisin sen replikan pääsee näkemään juuri Bletchley Parkissa toimivassa The National Museum of Computingissa

 

Voit katsoa Googlen tekemän Colossus-lyhytdokumentin alta.

 

 

Lähteet: Encyclopedia Britannica, The Verge, Colossus: Creating a Giant -lyhytdokumentti

 

Kansikuva: Geoff Robinson Photography/Shutterstock.com

 

Artikkeli on kolmas osa Ite wikin kesän juttusarjaa, jossa esitellään tietotekniikan historiaa. Lue myös aiemmat osat Ada Lovelacesta ja George Boolesta.