Kysymys, jonka moni yritys esittää tällä hetkellä, kuuluu: mitkä näistä lyhenteistä oikeastaan koskevat meitä? Vastaus riippuu harvemmin toimialasta ja useammin siitä, mitä yritys tekee — tuoko se tavaraa EU:hun, pakkaako se tuotteensa, myykö se jollekin isommalle.

EU:n kestävyyssääntely on liikkunut viime aikoina paljon. Omnibus I -direktiivi tuli voimaan maaliskuussa 2026 ja kevensi tuntuvasti sekä CSRD:tä että CSDDD:tä. Se ei kuitenkaan muuttanut perussuuntaa: läpinäkyvyysvaatimukset kasvavat, vastuu toimitusketjusta laajenee ja kestävyysdatasta on tullut osa rahoitusneuvotteluja, hankintoja ja asiakassuhteita.

Alla yhdeksän keskeisintä säädöstä. Aloitamme niistä, jotka eivät katso yrityksen kokoa.

Säädökset, jotka ovat yrityksen koosta riippumattomia

Pakkotyökielto (EU 2024/3015)

Kieltää pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden tuonnin, viennin ja myynnin EU:ssa. Kielto ulottuu koko ketjuun raaka-aineesta lopputuotteeseen, verkkokauppa ja etämyynti mukaan lukien. Pakkotyön määritelmä tulee ILO:lta: työ, joka vaaditaan rangaistuksen uhalla ilman vapaaehtoista suostumusta — myös lapsityö ja valtion määräämä pakkotyö. Havainnon seurauksena tuotteet voidaan määrätä pois markkinoilta ja hävitettäviksi.

Asetus astui voimaan 13.12.2024 ja tulee sovellettavaksi 14.12.2027. Suomen kansallinen täytäntöönpanolaki on lausuntokierroksella. Uusia huolellisuusvelvoitteita asetus ei luo, mutta viranomainen voi epäilyn herätessä pyytää yksityiskohtaista tietoa toimitusketjusta 15 vuorokauden sisällä. Se on lyhyt aika, jos tietoja ei ole valmiiksi koossa. Komissio julkaisee tietokannan pakkotyön riskialueista; siihen asti kannattaa käydä läpi omat riskimaat ja -tuoteryhmät sekä varmistaa, että toimittajasopimuksissa on asiaa koskeva kirjaus.

PPWR — pakkausasetus

Korvaa vuoden 1994 pakkausdirektiivin. Ero on olennainen: direktiivi vaati kansallisen täytäntöönpanon, mistä syntyi 27 eri versiota samoista säännöistä. Asetus pätee sellaisenaan jokaisessa jäsenvaltiossa.

Vaatimukset kohdistuvat kierrätettävyyteen, kierrätysmateriaalin osuuteen, uudelleenkäyttöön, materiaalitehokkuuteen, merkintöihin ja rajoitettuihin aineisiin. Tuottajavastuu laajenee. Velvoitteet määräytyvät roolin mukaan — valmistaja, maahantuoja, jakelija, verkkokauppa-alusta — eikä yleistä pk-poikkeusta ole.

Keskeisiä säännöksiä on sovellettu 12.8.2026 alkaen: markkinoille saatettavalta pakkaukselta vaaditaan vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekninen dokumentaatio, ja ainerajoitukset kuten PFAS-rajat elintarvikekontaktipakkauksissa ovat voimassa. Siirtymäaikaa uudelle tavaralle ei ole. Isommat muutokset — kierrätettävyys, kierrätysmateriaalin osuus, tyhjän tilan raja, tiettyjen kertakäyttömuovipakkausten kiellot — alkavat 2030.

Käytännön ensiaskel: tunnista roolisi tuotekohtaisesti, listaa pakkaustyypit, pyydä toimittajilta dokumentaatiot ja tarkista tuottajarekisteröinnit vientimaissa.

ESPR — ekosuunnitteluasetus

Laajentaa vanhan ekosuunnitteludirektiivin soveltamisalaa: energiatehokkuuden rinnalle nousevat kierrätettävyys, korjattavuus, materiaalitehokkuus ja koko elinkaaren ympäristövaikutukset. Keskeinen uudistus on digitaalinen tuotepassi, joka kulkee tuotteen mukana valmistuksesta kierrätykseen ja edellyttää dataa myös toimitusketjulta.

Asetus koskee kaikkia EU:n markkinoille tuotavia tuotteita, tuonti ja verkkokauppa mukaan lukien — pois lukien elintarvikkeet, lääkkeet ja ajoneuvot. Vaatimukset tulevat delegoiduilla säädöksillä noin 30 tuoteryhmälle vuosina 2025–2030. Ensimmäisinä valmistellaan tekstiilit, huonekalut, elektroniikka, rauta ja teräs, alumiini ja kemikaalit.

Ensimmäinen konkreettinen velvoite tuli voimaan 19.7.2026: suuret yritykset eivät saa enää tuhota myymättömiä vaatteita, vaatetustarvikkeita ja jalkineita. Keskisuuria sama kielto koskee vuodesta 2030. Ensimmäisten tuoteryhmäkohtaisten vaatimusten (tekstiilit, rauta ja teräs) odotetaan tulevan voimaan kesäkuussa 2027.

EUDR — metsäkatoasetus

Varmistaa, ettei EU:n markkinoille tuotu tai sieltä viety tuote ole edistänyt metsäkatoa. Markkinoille asettaminen on kielletty, ellei kolme ehtoa täyty yhtä aikaa: tuote on metsäkatoa aiheuttamaton, se on tuotettu tuotantomaan lain mukaisesti ja siitä on annettu huolellisuusvakuutus EU:n TRACES-tietokantaan. Yksi tai kaksi ehtoa ei riitä.

Kohteena on seitsemän raaka-ainetta johdannaisineen: palmuöljy, soija, kahvi, kaakao, puu, karja ja luonnonkumi — käytännössä esimerkiksi naudanliha, huonekalut, suklaa ja kumituotteet. Soveltaminen alkaa suurille ja keskisuurille 30.12.2026, pienille yrityksille (alle 50 henkilöä, liikevaihto alle 10 M€) 30.6.2027. Komissio julkaisi 4.5.2026 yksinkertaistamispaketin ja vahvisti samalla, ettei soveltamista enää lykätä — aikataulu on siis varma. Hallinnollinen taakka kevenee, huolellisuusvelvoitteet eivät.

Tarkista ensin asetuksen liite I ja omien tuotteidesi tullinimikkeet. Jos kuulut soveltamisalaan, kartoita maantieteellinen alkuperä koko ketjussa ja rekisteröidy TRACESiin ajoissa.

CBAM — hiilirajamekanismi

Estää hiilivuotoa eli tuotannon siirtymistä EU:n ulkopuolelle päästökaupan kustannuksia pakoon. Maahantuoja ostaa hiilisertifikaatin, joka vastaa EU:ssa maksettavaa hiilihintaa. Kyse ei ole raportointivelvoitteesta vaan suorasta taloudellisesta mekanismista.

Koskee rauta- ja terästuotteiden, alumiinin, sementin, lannoitteiden, vedyn ja sähkön tuontia. Täysimääräinen maksuvelvoite alkoi 1.1.2026. Yksinkertaistusasetus (EU) 2025/2083 rajasi velvoitteet tuojiin, joiden CBAM-tuonnin kokonaispaino ylittää 50 tonnia kalenterivuodessa — moni pienempi tuoja vapautuu kokonaan. Raja ei kuitenkaan koske vetyä eikä sähköä.

Vaikein kohta on tiedonkulku: ilmoitusvastuu on maahantuojalla, mutta päästötieto syntyy valmistajalla. Välikädet ketjussa hankaloittavat asiaa, mutta eivät siirrä vastuuta. Kannattaa varmistaa suora yhteys valmistajaan ja kirjata päästötiedot kauppasopimuksen ehdoksi.

Raportointi- ja huolellisuuspuoli

VSME — vapaaehtoinen standardi pk-yrityksille

Kevyempi versio suuryritysten ESRS-standardistosta: selkeämpi rakenne, matalampi vaatimustaso, toteutettavissa ilman raportointiorganisaatiota. Kaksi tasoa, joista yritys valitsee itse — perustaso keskeisimmille tiedoille, laajempi taso syvemmälle menevälle raportoinnille.

Standardin asema on muuttumassa. Komissio hyväksyi 3.7.2026 delegoidun asetuksen, joka nostaa sen suosituksesta EU-lainsäädännöksi, ja nimi on vakiintumassa muotoon Voluntary Standard (VS). Asetus on parlamentin ja neuvoston tarkastelussa ja tulee voimaan, ellei kumpikaan vastusta kahdessa kuukaudessa. Raportointi pysyy vapaaehtoisena — sitovaksi muuttuu se, mitä suuret asiakkaat saavat toimittajiltaan pyytää.

Tämä on VSME:n tärkein käytännön merkitys: Omnibus I:n myötä raportointivelvolliset suuryritykset saavat pyytää alle 1 000 henkeä työllistäviltä toimittajiltaan vain VSME:n mukaisia tietoja. Kyseessä on siis tietopyyntöjen katto, ei lattia. Katto koskee kuitenkin vain asiakkaan omaa kestävyysraportointia varten pyydettyjä tietoja — se ei rajoita yrityksen omaa vapaaehtoista raportointia eikä koske sopimusehtoja tai muuhun lainsäädäntöön perustuvia pyyntöjä. Jos asiakas pyytää katon ylittäviä tietoja, sen on kerrottava mitkä tiedot ylittävät rajan ja että toimittajalla on lakisääteinen oikeus kieltäytyä.

CSRD — kestävyysraportointidirektiivi

Velvoittaa raportoimaan kestävyystiedoista vuosittain osana toimintakertomusta. Perustana on kaksoisolennaisuus: yrityksen on arvioitava sekä kestävyysriskien vaikutus itseensä että oma vaikutuksensa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Sisällön määrittelee ESRS-standardi. Omnibus I vähensi datapisteiden määrää tuntuvasti ja kasvatti olennaisuusarvioinnin roolia — raportoidaan siis vain liiketoiminnan kannalta oleellinen.

Ensimmäiset suuret listayhtiöt (yli 500 henkeä, pörssiyhtiöt, luottolaitokset, vakuutusyhtiöt) ovat raportoineet jo vuoden 2024 tiedoista. Omnibus I -direktiivi (EU) 2026/470 nosti soveltamiskynnystä ja siirsi aikatauluja: velvoite koskee jatkossa yrityksiä, joilla on yli 1 000 työntekijää ja yli 450 miljoonan euron nettoliikevaihto. Ensimmäinen raportointi koskee 1.1.2027 tai sen jälkeen alkavaa tilikautta ja tapahtuu vuonna 2028.

Moni jo varautunut yritys sai siis lisäaikaa. Suunta ei silti muuttunut, ja toimitusketjujen kautta vaatimukset tavoittavat lopulta lähes kaikki. VSME on hyvä pohja pienemmälle yritykselle, koska arvoketjulta kerättävät tiedot on Omnibussin myötä rajattava juuri siihen.

EU-taksonomia

Luokittelujärjestelmä sille, mikä taloudellinen toiminta on ympäristön kannalta kestävää. Ei raportointivelvoite sinänsä, vaan yhteinen kieli, jolla sijoittajat, rahoittajat ja yritykset voivat arvioida kestävyyttä yhteismitallisesti.

Kuusi ympäristötavoitetta: ilmastonmuutoksen hillintä, siihen sopeutuminen, veden ja meriluonnon kestävä käyttö, kiertotalous, ympäristön pilaantumisen ehkäisy ja biodiversiteetin suojelu. Toiminta on taksonomian mukaista, jos se edistää merkittävästi vähintään yhtä tavoitetta eikä aiheuta merkittävää haittaa muille.

Raportointivelvoite koskee CSRD:n piirissä olevia yrityksiä: niiden on kerrottava, kuinka suuri osuus liikevaihdosta, investoinneista ja operatiivisista kuluista on taksonomian mukaista. Epäsuora vaikutus on laajempi — pankit ja sijoittajat käyttävät kriteerejä yhä useammin rahoituspäätöksissä. Kriteerien ulkopuolelle jäävä toiminta voi kohdata tiukempia rahoitusehtoja.

CSDDD — yritysvastuudirektiivi

Velvoittaa tunnistamaan, ehkäisemään ja korjaamaan ihmisoikeus- ja ympäristöhaittoja koko arvoketjussa. Kyse ei ole raportoinnista vaan toiminnasta: riskikartoituksista, toimittaja-arvioinneista, sopimusehdoista, koulutuksesta ja tarvittaessa liikesuhteen päättämisestä, jos puutteita ei korjata.

Omnibus I nosti soveltamiskynnystä merkittävästi. Suora soveltamisala on nyt yritykset, joiden henkilöstömäärä ylittää 5 000 ja liikevaihto 1,5 miljardia euroa. Jäsenvaltioiden on saatettava säännökset kansalliseen lainsäädäntöön 26.7.2028 mennessä, ja velvoitteet alkavat 26.7.2029.

Pk-yritykset jäävät suoran soveltamisalan ulkopuolelle, mutta vaikutus tulee asiakkaiden kautta — usein tarjouspyynnön liitteenä. Direktiivin piirissä olevat suuryritykset alkavat vaatia toimittajiltaan dokumentoitua näyttöä ihmisoikeuskäytännöistä, ympäristövaikutuksista ja riskienhallinnasta.

Mitä tästä jää käteen

Sääntely ei ole vain suurten yritysten asia. Pakkotyökielto, EUDR ja PPWR koskevat yritystä koosta riippumatta. CBAM ja ESPR koskevat jokaista, joka tuo tavaraa EU:hun tai myy tuotteita EU:n markkinoilla. CSRD ja CSDDD valuvat vaatimuksina alaspäin toimitusketjuissa, ja VSME määrittää sen, mitä alaspäin saa kysyä.

Aikataulut elävät, suunta ei. Omnibus I kevensi ja lykkäsi useita velvoitteita, ja lisää muutoksia voi tulla. Valmistautumisen lykkääminen on silti huono veto: asiakkaiden odotukset, rahoittajien kriteerit ja tarjouspyyntöjen ehdot reagoivat sääntelyn suuntaan yleensä ennen kuin laki velvoittaa.

Data on kaiken perusta. Jokainen käsitelty säädös edellyttää tietoa — omasta toiminnasta, toimitusketjusta, tuotteista tai päästöistä. Kun tiedonhallinta on kunnossa, vaatimuksiin vastaaminen on rutiinia. Kun ei ole, tiedot kerätään kiireessä ja mahdollisiin epäkohtiin joudutaan reagoimaan nopeasti — pahimmillaan ketjusta paljastuu puutteita, joihin ei ehditä puuttua ajoissa.

Hyvä lähtökysymys on yksinkertainen: tiedätkö tällä hetkellä, mitä tietoa sinulla on ja mitä sinulta tullaan kysymään?

_______________________________________________________________________________________________________

Mitkä näistä koskevat sinua? Nordo auttaa kartoittamaan ja vastaamaan yrityksellesi osuviin säädöksiin sekä tarkistamaan niiden aikataulut.

Ota yhteyttä

[Laajempi versio artikkelista →https://nordo.fi/2026/08/13/eu-kestavyyssaantely-pk-yritykset/]