Aamulehti julkaisi 26.3 oheisen artikkelin ”Poliittinen johtajuus vaatii innovatiivisuutta”

 

Poliittinen johtajuus vaatii innovatiivisuutta

Tässä vielä artikkeli blogimuodossa:

Eduskuntavaalien alla kansa odottaa poliitikoilta toimia yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi. Tänä päivänä yhteiskunnallisessa kehityksessä kyse on ennen kaikkea päättäjien kyvystä uudelleenajatella prosessit innovatiivisesti.

Ikävä kyllä viimeiset vaalikaudet kertovat karua kieltä päättäjien kyvystä innovoida. Käykö Suomelle samoin kuin suurimmalle osalle aikanaan Fortune-listattuja yrityksiä? Tyypillisesti aiemmat menestyjät hiipuvat tai kuolevat pois, sillä johtajat ovat kiinni vanhoissa toimintamalleissa, kykenemättä uudelleenajattelemaan toimintaa.

Ajatellaan esimerkiksi SOTE-uudistusta, jossa hallinnollisten rajojen siirtelyä nimitetään ”uudistukseksi”. Samaan aikaan meillä olisi mahdollisuus seurata teknologialla yksilöiden terveydentilaa, ruokavaliota ja liikkumista ja pitää heidät kokonaan poissa lääkäristä ohjaamalla terveellisempään elämään. Terveydenhuollon uudistuksella voitaisiin siis pitää kasvavasti ihmiset kokonaan poissa lääkäreistä ja sairaaloista.

Yksi keskeisiä syrjäytymisen edistäjiä on kouluissa tapahtuva kiusaaminen. Lähes kaikilla oppilailla on taskuissaan puhelimet, joilla kiusaamistilanteista voitaisiin raportoida. Näin koulujen päättäjät voisivat puuttua ongelmatapauksiin jo varhain. Emme kuitenkaan hae ongelmaan ratkaisua, vaan pyörittelemme sosiaalitoimen budjetteja.

Suomi on myös täynnä innokasta, vapaata työvoimaa, sekä ihmisiä ja yrityksiä, jotka olisivat valmiita maksamaan hyvästä työstä. Start-up yrittäjän kulmasta Suomen verottaja seisoo rahavuoren päällä: valtion täytyisi vain tarjota überin tapainen mobiilialusta,

jolla voisimme myydä ja ostaa työtä. Jokaisesta maksutapahtumasta siirtyisivät verot ja sosiaalimaksut suoraan verottajalle. Innovaatio uudistaisi verottajan roolin työntekoa ja verokertymää edistäväksi.

Yritysmaailma taas tunnistaa kasvavasti ketterästi kokeilemiseen perustuvan päätöksenteon arvon toiminnan kehittämiselle. Suomessa voitaisiin hyvin siirtyä toimintatapaan, jossa erilaisia verotuksellisia ja sosiaalisia malleja kokeiltaisiin alueittain ketterästi ja maata kehitettäisiin analytiikkaan perustuen. Puolueet voisivat esimerkiksi rakentaa oman mallinsa eri alueille ja osoittaa niiden toimivuuden. Miksi esimerkiksi perustuloa ei ole jo testattu!?

Poliitikot tuskailevat myös opiskelijoiden venyviä valmistumisaikoja. Yksi ongelmista on, että moneen korkeakouluun päästään sisään keskimäärin vasta kolmannella yrittämällä. Ratkaisuna pääsykokeet voitaisiin sitoa vuosittain vaihtuviin opintokokonaisuuksiin ja kokeisiin voitaisiin asettaa kaksi pisterajaa. Alemman rajan ylittäneet saisivat suoritetuksi kyseisen opintokokonaisuuden ja ylemmän rajan ylittäneet saisivat myös opiskelupaikan. Näin opiskelijoiden opinnot voisivat olla pitkälläkin, kun ensimmäinen lukukausi alkaa.

Tämän päivän poliittinen johtajuus vaatii innovatiivisuutta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että aiemmin sosiaalisista innovaatioista tunnetut poliitikkomme ovat jämähtäneet demokratian markkinatalouteen, jossa oman äänestäjäryhmän etujen valvominen menee rohkean ja innovatiivisen päätöksenteon edelle.

Johannes Puro