Moni firma mainostaa tarjoavansa työntekijöilleen hyvät mahdollisuudet kehittyä ammatillisesti. Kuulostaa vähän samalta kuin näköalapaikka ja kivat työkaverit: kaikki niitä tarjoavat, mutta kukaan ei tiedä, mitä niillä oikeasti tarkoitetaan vai tarkoitetaanko yhtään mitään. Pelkän sanahelinän sijaan esittelemme konkreettisen esimerkin aiheesta.

Tagsu, tuo nimikylttien Tex Revolver, sai alkunsa nelisen vuotta sitten, kun Jari Tulilahti eli Jartza protoili langattomilla antureilla ja muilla elektroniikkakomponenteilla jotain silloin nerokkaalta kuulostanutta ideaa (kukaan ei enää muista mitä).

Painiessaan prosessorin 512-tavuisen RAM-muistin pienuuden kanssa Jartza muisti, että oli myös hankkinut muutaman pienen LCD-näytön, ja kytki näytön kokeeksi prosessoriin debug-tiedon ulos saamiseksi prosessorilta. Alkuperäisen idean protoilu jatkui, kunnes koitti Rakettitieteen 3-vuotissyntymäpäivät, joihin Jartza etäosallistui kipeänä kotoa seuranaan punkku, näyttö ja prosessori.

Illan mittaan Jartza hiffasi tuosta tekstipohjaisesta näytöstä ominaisuuden: 8 merkille sai määritettyä custom-fontin. Näyttö oli tarpeeksi nopea fontin lennossa päivittämiseen, joka mahdollisti demoskene-hengessä luodun liikkuvan kuvan. Tuon ominaisuuden laukaisemasta 8-bittisestä nostalgiatripistä selvittyään Jartza päätti viihdyttää synttärijuhlijoita duunaamalla animaatioita noilla maagisilla kahdeksalla merkillä. Juhlajuomien lisäksi synttärijuhlijat pääsivät nauttimaan illan verran Jartzan Tagsu-videoista.

Ensimmäinen versio hurmasi tiimipäivillä

Jokunen tovi tuon illan jälkeen Jartzan asiakkaalla oli tiimipäivä, jossa jokaisen tiimin oli tarkoitus esitellä itseään ja osaamistaan, tyyli vapaa. Jartza käytti tilaisuuden häikäilemättä hyväkseen, kolvasi kasaan ensimmäisen version Tagsusta ja otti mukaansa tiimipäivään. Nimikyltti teki tehtävänsä. Firman muut propellipäät olivat pitäneet ideaa hauskana jo synttäreistä lähtien, ja nyt ideasta innostui myös suuri yleisö.

Varsinainen nimikyltti ja sen animaatiot olivat siis jo hanskassa, mutta aivonystyröiden hierontaa aiheutti vielä tapa, jolla käyttäjät saisivat tekstit päivitettyä nimikylttiin ilman kyltin ohjelmistopäivitystä.

Jartza otti kokeiluun muutamia erilaisia langattomia ratkaisuja, kuten bluetoothin, mutta input- ja output-pinnit alkoi loppua kesken. Wi-fi ja muut vaihtoehdot olivat joko liian kalliita tai vaativat liikaa muistia, ja järjetön itselle näyttämisen halu ja jääräpäisyys estivät vaihdon isompaan prosessoriin.

Tilanne vaati tuumaustauon ja nostalgiatripin takaisin Commodore 64:n maailmaan. Sieltä se ratkaisu tupsahti: A U D I O.

Audiomodeemien modulaatioiden teknisestä toteutuksesta Jartzalla ei ollut mitään hajua, mutta aiheesta löytyi kuin löytyikin paljon avointa koodia. Valmiit modeeemiprotokollat oli kuitenkin tarkoitettu vanhan ajan puhelinlinjoille ja koodi oli hidasta, kookasta ja epävarmaa.

Jartza päätti kehitellä oman modeemiprotokollan ja teki modeemista lopulta 38 erilaista versiota. Ensimmäiset versiot siirsivät 300 bittiä sekunnissa, ja versio versiolta nopeus lähti nousuun.

Jossain vaiheessa Jartzalla välähti kunnolla: yksinkertainen, ajastustiedon sisältävä sarjasiirtoprotokolla kanttiaallolla ja vaihtelevalla pulssin pituudella. Tällä saavutettiin 12 kilobitin nopeus sekunnissa eli datan siirtoaika saatiin alle viiteen sekuntiin, ja koodikin jäi järjettömän lyhyeksi, alle 20-riviseksi. Tämän lisäksi Jartza piirsi suunnilleen sata eri versiota piirilevystä, ja fyysiseen muotoon oli nyt saatettu kuudes versio.

Tuleeko Tagsusta seuraava aromipesä?

Tässä vaiheessa kuulen myyntireiskan puhisevan jotain siitä, että kiva juttu, mutta ei kai tuollakaan kivalla härpäkkeellä mitään tee, jos sitä ei kaupallisteta. Ei teekään, paitsi oppii tehdessä helkkaristi uusia, ehkä jopa omissa varsinaisissa duuneissaan hyödynnettäviä asioita.

Jos siis olet myyntijamppa, ja jaksoit lukea tänne saakka, tämä on omistettu sinulle: Tagsun markkinapotentiaalia testattiin jo ensimmäisestä kolvatusta versiosta Jartzan tiimipäivän lisäksi Huttusen Juhan kiertäessä myyntikäynneillä Tagsu kaulassaan. 95 % Tagsun nähneistä kysyi, voiko sitä ostaa jostain. Slushissa Tagsu osoittautui loistavaksi liidigeneraattoriksi ja nörttimagneetiksi ja möi itse itseään.

Sen lisäksi, että Tagsu on kenelle tahansa ihan jees jäänmurtaja, voisi sillä olla jopa kaupallinen tulevaisuus. Ensimmäiset 100 käsinkolvattua tagsua myytiin hetkessä. Kauppojen hyllyjä varten on vielä muutama yksityiskohta työn alla, kuten missä Tagsuja jatkossa valmistetaan tai miten ne toimitetaan asiakkaalle. Joulukuussa 2018 Tagsujen varastotilanne näyttää eioota, mutta ainakin yksi erä vielä valmistunee.

Mikä oli Rakettitieteen osuus?

Jäikö firman osuus Tagsun synnyssä vielä kyseenalaiseksi? Jos jäi, selvennettäköön vielä, että ilman duunikavereiden helposti syttyvää innostusta ja luovaa hulluutta ruokkivaa fiilistä tai firman kustantamia komponentteja ja valmistusprosessia Tagsu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa.

Vaikka Jartza Tagsun isänä on tarinan sydän, ei Tagsu ole jäänyt vain ja ainoastaan Jartzan harrasteprojektiksi. Tagsu on ollut Jartzan lisäksi koko porukalle mielenkiintoinen oppimisprosessi idean viemisestä valmiiksi, käsissä hypisteltäväksi tuotteeksi. Ja vaikkei siinä mitään kaupallista potentiaalia olisikaan, on välillä suotavaa päästä firman tuella tekemään muutakin kuin asiakasprojektien tunkkausta. Sitä tarkoittaa “hyvät mahdollisuudet kehittyä ammatillisesti”.

Kiinnostaako ura rakettitieteilijänä?

Lue myös:

Raketin ensimmäinen resurssi – kelloja, kolvausta ja kissoja

Psst. Tämä postaus on päivitetty joulukuussa 2018, alkuperäisen kirjoituksen voit lukea täältä. Tagsun sivuille pääset täältä.