CASE: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

Helsingin kaupunginmuseo on Helsingin kaupungin omistama museo, joka dokumentoi ja esittelee Helsingin historiaa. Vuonna 1911 perustetun museon tehtävänä on tallentaa ja vaalia Helsingin kaupungin alueen henkistä ja aineellista perintöä sekä rakennettua kulttuuriympäristöä.

Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK) on opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä hanke, jonka tavoitteena on koota yhteen Suomen museoiden, arkistojen ja kirjastojen tietovarannot ja avata ne vapaasti tutustuttaviksi niin kotimaassa kuin Euroopan tasollakin. Digitoinnilla pyritään paitsi tekemään kulttuuriperintö laajemmin saavutettavaksi myös turvaamaan sen säilyminen.

Yleisö voi selata Kansalliseen digitaaliseen kirjastoon kerättyjä aineistoja, kuten esineitä, kuvia, taideteoksia, kirjoja, karttoja ja asiakirjoja, Finna-asiakasliittymän kautta osoitteessa finna.fi. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmaan voi tutustua osoitteessa hkm.finna.fi.

Kuvat kaiken kansan nähtäville

Helsingin kaupunginmuseo on käyttänyt vuodesta 2008 Gredin Mediaksi-mediapankkipalvelua kuva-arkistonsa digitaalisen hallintaan (DAM). Kun museo vuonna 2013 avasi kokoelmansa julkiseen verkkoon Kansalliskirjaston uunituoreeseen Finna.fi-hakupalveluun, tarvittiin luotettava ja tietoturvallinen tapa siirtää kuvat museolta hakupalveluun. Ratkaisua lähdettiin suunnittelemaan yhteistyössä Gredin kanssa.

Nyt digitoidut kuvat voidaan siirtää suoraan Finna.fi-hakupalveluun Gredin toimittaman rajapintaratkaisun välityksellä. Kuvat ja metatiedot ohjautuvat Mediaksi-järjestelmästä DataCenter Oy:n konesalissa sijaitsevalle edustapalvelimelle, josta Finnan järjestelmä puolestaan ne hakee. ”Koko rajapintatoteutus on toteutunut todella joustavasti”, toteaa kuva-arkiston tutkija Aki Pohjankyrö.

Helsingin kaupunginmuseolla on arkistossaan kaiken kaikkiaan noin miljoona kuvaa, josta on digitoitu noin 60 000. Vuosittain uusia kuvia saadaan digitoitua noin viisi tuhatta, ja Finnaan kuvia on tarkoitus siirtää ensimmäisen vuoden aikana 30 000 kappaletta. ”Ensimmäisenä olemme digitoineet vanhimman aineiston, joka voi olla tuhoutumisvaarassa. Tärkein prioriteetti on myös asiakkaiden meiltä tilaamalla kuvilla sekä niillä aineistoilla, jotka on nostettu museon digitointiohjelmassa tärkeimmiksi”, Pohjankyrö kertoo. Aiemmin digitoidut kuvat olivat vain museon omassa Mediaksi-järjestelmässä, jota asiakkaat voivat käyttää museon kuva-arkistossa. Finna avaa kuvat kaikkien nähtäväksi.

Räätälöityjä ratkaisuja

Kun Gredi ja HKM lähtivät kehittelemään uutta rajapintaratkaisua, siihen toteutettiin muutamia museon toivomia räätälöintejä. Nyt tutkijat voivat kuvia arkistoidessaan valita, viedäänkö Finnaan kuva vai pelkät metatiedot. Lisäksi kuvasta vietävät metatiedot voidaan valita yksitellen, näin esimerkiksi mahdollisesti salassa pidettävät nimi- ja osoitetiedot voidaan jättää julkisesta verkosta pois. ”Joissain toteutuksissa tätä mahdollisuutta ei ole,” Pohjankyrö toteaa, ”vaan jos haluttaisiin jättää jokin tieto pois niin silloin sama tieto pitäisi jättää pois kaikista kuvista.”

Yksi varta vasten museon järjestelmään tehty lisäys on mahdollisuus muokata Lido-määrityksiä, jolla kuvien metatiedot siirtyvät edustapalvelimelta Finnaan. ”Gredillä on reagoitu palautteeseemme hyvin ja toteutuksen speksaaminen on ollut kivutonta”, kertoo Pohjankyrö.

Rajapintatoteutuksen myötä kaupunginmuseon edustapalvelin on siirretty Gredin kanssa samaan Sontek-konserniin kuuluvan DataCenter Oy:n konesaliin. Koska Finna hakee palvelun kuvat suoraan edustapalvelimelta, palvelimen täytyy olla auki julkiseen verkkoon. Kaupunginmuseon omalla palvelimella pyörii koko arkiston kokoelmadata sekä järjestelmätyökalut, joten sen käyttäminen rajapintapalvelimena olisi ollut liian suuri tietoturvariski. ”Jos siihen on resurssit, niin on järkevämpää laittaa erillinen palvelin Finna-käyttöön ja avata se julkiseen verkkoon”, Pohjankyrö sanoo.

Digitaalisuus mullisti arkiston

Helsingin kaupunginmuseo on ollut Gredin asiakkaana jo vuodesta 1995, jolloin käyttöön tuli Maria-kuvapankki. ”Se oli ensimmäinen järjestelmä, johon kuvat sai näkyviin”, Pohjankyrö perustelee valintaa. Aiemmin kuva-arkiston käytössä oli analoginen, vedos- ja kortistopohjainen arkisto. ”Digitaalinen kuvapankkihan muuttaa tämän työn luonnetta kokonaan, ei painopisteen voisi enää edes kuvitella olevan muualla kuin digitaalisessa,” sanoo Pohjankyrö. ”Se on helpottanut meidän työtä, kuvien hakemista ja selaamista sekä tarjoamista yleisölle.” Uutena haasteena on digitaalisen aineiston säilyminen, johon on jo kehitetty toimivia, kansainvälisiä standardeja.

Pohjankyrö uskoo, että kuvien avaaminen julkiseen verkkoon Finna-palvelun kautta lisää museon näkyvyyttä ja vaikuttavuutta selkeästi. Sofiankadulla sijaitseva arkisto on ollut avoinna yleisölle resurssien puitteissa vain kahtena päivänä viikossa virka-aikaan, mikä on Pohjankyrön mukaan sulkenut monia käyttäjiä pois. ”Aika iso kynnys varmasti ottaa vaikka lomaa töistä päästäkseen käymään arkistossa,” hän toteaa. Nyt kuvat ovat verkossa kaikkien nähtävillä aina.

Helsingin kaupunginmuseon tarjoaa ainoana museona Finnassa kuvistaan pieniresoluutioiset versiot vapaasti käytettäviksi. ”Me olemme julkinen arkisto, eikä meillä ole sisäänpääsymaksuja muutenkaan”, Pohjankyrö avaa valintaa. ”Ratkaisu on myös linjassa kaupungin avoimen tiedon strategian kanssa.” Arkisto myy suurempia versioita sekä tulosteita kuvista erikseen. ”Toivottavasti tämä kaikki lisää varsinaisten käyntien määrää. Yhteydenottojen ja asiakaspalautteen määrä on jo kasvanut.”