Termit suuri ja pieni mittakaava ovat yleisesti käytettyjä niin suomalaisten poliitikkojen puheissa kuin toimittajien kirjoituksissakin. Poliitikot käyttävät termejä jatkuvasti kuvatessaan jonkin asian laajuutta tai suuruusluokkaa.

Kartoista kiinnostuneet ovat ehkä panneet merkille, että mittakaava-sanan käytössä toistuu kuitenkin jatkuvasti virhe: suurta ja pientä mittakaavaa käytetään järjestäen nurinkurisesti.

Annan kolme esimerkkiä:

1.

“Annika Saarikko toivoo, että leikkauspuheen sijasta kevään vaaleissa nousisi esiin suomalainen yritteliäisyys. Hän ehdottaa, että jokaiselle suomalaiselle luodaan automaattisesti yrittäjätunnus henkilötunnuksen tapaan.

”Pienen mittakaavan asia, mutta symbolinen. Se madaltaisi kynnystä työn tekemiseen ja työn teettämiseen ja vähentäisi harmaata taloutta”, Saarikko sanoo.” (HS 25.1.2023) 

2.

“Kokoomuksenkin maahanmuuttopoliittiseen linjaan on ajan kuluessa tullut tolkkua, mutta edelleen puolueessa on vaikeuksia myöntää sitä, että tietynlainen maahanmuutto, suuressa mittakaavassa, on aina ongelmallista ja silloin mitkään kotoutumistoimet eivät auta. (Wille Rydman Suomen Uutisissa 1.4.2023)

3.

Maria Ohisalon twiitti 27.22.2020

 

Tässä vain muutamia esimerkkejä mittakaava-sanan käytöstä, googlaamalla löytää hetkessä tuhansia muitakin esimerkkejä.

Annika Saarikon mielestä yrittäjätunnus on “pienen mittakaavan asia”. Vaikka asia koskettaa suomalaisia laajasti pääkaupungista Lappiin ja kuulostaa isolta askeleelta Wolt-talouden suuntaan, Saarikko taitaa kuitenkin tarkoittaa, että asia on Keskustalle melko pienimuotoinen, suorastaan symbolinen. Saarikko taitaakin olla esimerkkien ainoa poliitikko, joka käyttää mittakaava-sanaa oikein, mutta hänkin tekee sen vahingossa ja ristiriitaisesti suhteessa asian symbolisuuteen. 

Wille Rydman puolestaan puhuu suuren kokoluokan maahanmuutosta puhuessaan maahanmuutosta suuressa mittakaavassa. Sama pätee Maria Ohisalon ajatuksiin aurinkovoimasta.

Mutta mitä pieni ja suuri mittakaava oikeastaan tarkoittavat? 

Mittakaava tarkoittaa sitä etäisyyttä ja kokoa, jossa mallinnuskuva, kuten kartta esittää oikean maailman objektit. Se on siis suhdeluku, jolla kuvataan jonkin asian suuruusluokkaa. Esimerkiksi mittakaava 1:1000, eli yhden suhde tuhanteen merkitsee, että yksi senttimetri kartalla vastaa tuhatta senttimetriä luonnossa. 

”Mittakaava on suhdeluku, jolla kuvataan jonkin asian suuruusluokkaa”

Näin ollen suurimittakaavainen kartta esittää asiat suuremmassa koossa, kuin pienimittakaavainen kartta. Koska suurimittakaavainen kartta esittää asiat suuressa koossa ja tarkasti, se soveltuu pienien alueiden, kuten vaikkapa yksittäisen voimala-alueen kuvaamiseen.

Pienimittakaavainen kartta taas esittää asiat pienessä koossa ja soveltuu siksi isojen alueiden esittämiseen ja suurien kokonaisuuksien hallintaan. Siksi esimerkiksi maahanmuuttovirtojen laajaan kuvaamiseen Suomen tai globaalilla tasolla tarvitaan pientä mittakaavaa.  

Kartta käsittelee maahanmuuton synnyttämiä vähemmistöryhmiä kunnittain pienessä mittakaavassa. Kuva: Valtioneuvosto.

 

Kartta käsittelee maahanmuuttoa melko suuressa tai ehkä keskikokoisessa mittakaavassa, eli vain Helsingin alueella. Kuva: Kvartti.fi.

 

Aurinkovoiman suunnittelua suuressa mittakaavassa. Kuva: Aurinkovirta.fi.

 

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Annika Saarikko puhuu – tahallaan tai vahingossa – laajasti Suomea koskettavasta asiasta puhuessaan pienestä mittakaavasta. Wille Rydman puolestaan voi tarkastella maahanmuuttoa suuressa mittakaavassa esimerkiksi pienen rajanylityspaikan osalta, tai laajasti koko Suomessa, eli pienessä mittakaavassa. 

Jos Maria Ohisalo tarkastelee aurinkovoimaa suuressa mittakaavassa, voidaan puhua esimerkiksi yksittäisen voimalan rakennepiirrustuksista tai kenties yksittäisestä alueesta, jolla voimala sijaitsee. Jos taas halutaan kuvata aurinkovoiman käyttöä laajasti, se vaatii välttämättä pientä mittakaavaa, sillä muuten paperin tai diginäytön pinta-ala loppuu kesken.

Poliitikot ovat siis puhuneet kieliopillisesti jo vuosikausia päinvastoin, kuin ovat todellisuudessa tarkoittaneet.

Miten sitten välttää tätä kielellistä lapsusta, joka on integroitunut puheenparteemme niin tiiviisti, että eroon siitä on vaikea päästä. Ihan täyttä ympäripyöräytystä suurien ja pienten mittakaavojen käytössä ei voi ottaa, sillä myös kuulijakunta on tottunut virheelliseen tapaan. 

Yksi mahdollisuus olisi puhua “koko Suomen mittakaavasta” (eli pienestä mittakaavasta), tai keskustella “paikallistasolla”, eli käsitellä asiaa suuressa mittakaavassa. 

Vaihtoehtoisesti voitaisiin katsoa “isoa kuvaa”, joka viittaa yleensä pieneen mittakaavaan. 

Kun puoluehjohtajat valtaavat A-studion ja muut areenat eduskuntavaalien kynnyksellä, pääsemme todennäköisesti kuulemaan termit suuri ja pieni mittakaava useaan otteeseen. Jos historia toistaa itseään, termejä tullaan käyttämään edelleen nurinkurisesti. Silloin terävä studioisäntä voisi tarkentaa, että “kun puhutte pienestä mittakaavasta, tarkoitatteko koko Suomen laajuutta, vai puhutteko asiasta kenties globaalissa mittakaavassa?” 

 

Johannes Puro – Kirjoittaja on opiskellut maantiedettä ja piirtänyt karttoja