Perusongelmana sote-uudistuksessa niin kuin monessa muussakin uudistuksessa on, että muutosta ei mallinneta ammattimaisesti. Muutoksen ammattimainen mallintaminen tarkoittaa, että muutoshankkeella pitää olla omistaja, joka tietää, mitä haluaa, joka ymmärtää muutoksen sisällön ja jolla on mandaatti toimia. Ja sen jälkeen tarvitaan henkilöitä, jotka tuntevat käsiteltävän aihepiirin sisällön ja henkilöitä, jotka osaavat mallintaa. Tavoitteista ja asiantuntijoiden näkemyksistä pitää luoda eheä kokonaisuus samaan tapaan kuin Oodin arkkitehdit mallinsivat uuden kirjastorakennuksen.

”Tavoitteista ja asiantuntijoiden näkemyksistä pitää luoda eheä kokonaisuus samaan tapaan kuin Oodin arkkitehdit mallinsivat uuden kirjastorakennuksen.”

Poliittisten päättäjien tärkeänä tehtävänä on asettaa tavoitteita ja tehdä arvovalintoja silloin, kun on arvovalintojen aika. Mutta poliitikkojen ei pidä omilla hallinnollisilla mänöövereillään yrittää ratkaista ongelmaa, jota he eivät välttämättä edes kovin hyvin tunne. Jyrki Kataisen (kok) hallituksen käynnistämä sote-uudistus lähti väärille linjoille heti hallitusneuvotteluissa, joissa kirjattiin, että sote-uudistuksen tulee perustua vahvoihin peruskuntiin. Tämä sote-uudistusta rajoittava päätös käytännössä halvaannutti ratkaisuvaihtoehtojen jäsentämisen neljäksi vuodeksi.

”Jyrki Kataisen (kok) hallituksen käynnistämä sote-uudistus lähti väärille linjoille heti hallitusneuvotteluissa, joissa kirjattiin, että sote-uudistuksen tulee perustua vahvoihin peruskuntiin.”

Juha Sipilän (kesk) hallituksessa sote-uudistuksen fokus ainakin näytti olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden hallintorakenteen uudistuksessa, kunnes Sipilä yllättäen muutti sote-uudistuksen maakuntahallintouudistukseksi. On täysin mahdollista muuttaa perustelluista syistä alkuperäisen mallinnustehtävän rajausta, mutta silloin mallinnus täytyy tehdä uuden rajauksen mukaisesti. Olisi siis pitänyt ensiksi hahmottaa maakuntahallintouudistuksen tavoitteet ja mallintaa maakuntahallintorakenne sen mukaisesti sote huomioon ottaen. Näin ei tehty. Sen sijaan päädyttiin poliittiseen konfliktiin, joka näennäisesti ratkaistiin yön hämärinä tunteina poliittisella kompromissilla, jossa pelimerkkeinä olivat maakuntien lukumäärä ja valinnanvapauslainsäädäntö. Kukaan ei ollut tätä vaihtoehtoa kunnolla mallintanut, joten kenelläkään päätöksen tekijöistä ei tuolloin voinut olla realistista käsitystä tämän kompromissin sisällöstä ja merkityksestä. Poliittiset intohimot ovat täysin hyväksyttäviä, mutta niistä ei pidä suoraan johtaa ratkaisumalleja.

”Poliittiset intohimot ovat täysin hyväksyttäviä, mutta niistä ei pidä suoraan johtaa ratkaisumalleja.”

Sote-uudistuksessa on ensisijaisesti kysymys hallintorakenneuudistuksesta. Hallintorakenteen avulla jaetaan valtaa ja vastuuta ja ohjataan rahankäyttöä, mutta mikään hallinto- tai organisaatiorakenne ei sinänsä takaa hyvää hoitoa ja katkeamattomia hoitoketjuja, vaikka poliittiset päättäjät mielellään näitä asioita korostavat ikään kuin lainsäädännön tuloksina. Soten onnistuminen tai epäonnistuminen on lopulta kiinni siitä, kuinka uudistus toteutetaan. Kysymys on prosesseista, johtamisesta ja digitaalitekniikan hyödyntämisestä. Keskinkertaisellakin hallintorakenteella pärjätään, jos operatiivinen toiminta on jäsennetty järkevästi ja ihmiset tietävät, mitä tekevät. Toivoa edelleen on.

 

Heikki Melama
diplomi-insinööri, Vantaa

 

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 10.3.2019.