Muistatteko vielä ajan, jolloin ainoa tapa lukea Helsingin Sanomia oli paperille painetusta lehdestä postilaatikkoon kannettuna?

Itse tankkasin Hesarista aina ylä-astelaisesta alkaen vähintään ulkomaan uutiset ja urheiluosion.  Jälkimmäinen on tosin kärsinyt aikamoisen inflaation lajikohtaisten internet-medioiden ansiosta.

Joillekin iäkkäämmille suomalaisille se ainoa oikea media on kuitenkin edelleen perinteinen Helsingin Sanomien printtilehti, mieluiten broadsheet koossa.

Nostalgikot ovatkin varmasti syttyneet Helsingin Sanomien uudesta kampanjasta, jonka voisi nimetä liikkumattomuutensa ansiosta immobiilimediaksi.

Konseptissa klassinen printtilehti on tuotu kansan pariin raitiovaunupysäkkien mainospaikoilla.

Ritaripuiston Helsingin Sanomat immobiilisti.

 

Nyt myös printtilehden nimeen vannovat voivat lukea Hesaria missä tahans… tai siis eri sijainneissa!

Mainosmyynti kiittää – ainakin pienen innovoinnin jälkeen

Helsingin Sanomien immobiilimediassa on periaatteessa iso potentiaali sanomalehden bisneksen kannalta.

Hesaria on nimittäin riivannut aina Päivälehden perustamisesta vuodesta 1889 lähtien yksi perustavanlaatuinen ongelma: kukaan ei tiedä paljonko lehteä luetaan.

HS-printtilehden levikki on 252.000 kappaletta, eli esimerkiksi sunnuntain 116-sivuista Hesaria painettiin noin 29 miljoonaa sivua.

”sunnuntain 116-sivuista Hesaria painettiin noin 29 miljoonaa sivua”

Samalla kun painokoneet ovat laulaneet 128 vuoden ajan, lehden kannattavuuden kannalta kriittinen mainostaminen on ollut kuin rahan heittämistä toivomuskaivoon.

Syvästi uskovainen voi laittaa kaikki positiiviset sattumukset jumalansa ansioksi, mutta analyyttisiltä mainostajilta usko alkaa loppua.

Onneksi on olemassa autoteollisuus markkinointijohtoineen, joille seteleiden polttaminen tuntuu olevan lähes ihmisoikeus, vähän samaan tapaan, kuin moottoroidun ajoneuvon omistaminen Kepulaiselle.

“Aamun odotetuin ystävä on haluttu ja tilattu Helsingin Sanomat. Päivittäin 689 000 lukijaa aloittaa aamunsa Hesarin kanssa ennen päivän ostospäätöksiä”, kertoo Hesarin mediamyynnin etusivu.

”Päivittäin 689 000 lukijaa aloittaa aamunsa Hesarin kanssa ennen päivän ostospäätöksiä”

Yksikään Hesarin toimittajista ei kehtaisi juttuunsa tälläistä totuutta painaa ilman klausuulia “Ainakin uskomme niin”.

Samaan tyyliin kymmenet tuhannet ihmiset käyvät viettämässä aikaa Stockalla vain käydäkseen ostoksilla Clas Ohlsonilla, verkkokauppa.comissa, XXL:ssä, Ikeassa ja alakerran S-marketissa.

Digiaikana ihmiset löytävät parhaat tavat kuluttaa aikaa, mediaa ja palveluita. Ja yritykset mainostaa.

Siksi perinteiset tv-mainoksetkin tuntuvat huutavan joka puolella markkinapaikkojen ilosanomaa: Trivago auttaa valitsemaan hotellit, Momondo matkakohteet, Spot-a-shop koostaa yhteen alennusmuodin, VertaaEnsin lainantarjoajat, Bolt rakennusalan työvoiman ja niin edelleen.

Kun Digitaalinen media optimoidaan tukemaan tietyn markkinan ostoprosessia ja liitetään analytiikan mittareihin, se päihittää mainospaikkana niin perinteiset mediat kuin Googlenkin.

Siksi uusia markkinapaikkoja nousee kuin sieniä sateella uhkaamaan mainosmedioiden liiketoimintaa.

 

Joskus printtimainokset pyrkivät optimoimaan rajallisen tilan käytön. Suomen Sänkytukun printtimainos.

 

Olisiko immobiilimediasta mututuntumamainontaan perustuvan Hesarin pelastajaksi?

Ehkäpä, ainakin pienen jatkokehityksen avulla.

Jos Sanomalla halutaan pitää hautaan saakka kiinni perinteisestä massamainonnasta bisnesmallina, niin ainakin sitä voitaisiin tehdä paljon analyyttisemmin immobiilisti.

Kansan pariin pitäisi vain viedä printtien sijaan älykkäitä kameralla varustettuja näyttöjä.

Konenäön avulla näytöt nimittäin pystyvät tunnistamaan kohteen iän, sukupuolen ja arvioimaan hänen  fiilistään ja siten mainokset valikoida automaattisesti kohteelleen sopivammiksi. Aineistorumban voi hoitaa suoraan julkaisujärjestelmällä netin yli reaaliajassa.

Näin mainostajan ei tarvitse enää tuhlata budjettejaan oopperalippujen mainostamiseen ala-asteikäisille pojille. Kerrotaan skloddeille vaikkapa mieluummin, mistä niitä fidget Spinnereitä oikein löytää. Samalla saadaan tietoa mainoksen katseluajasta ja voidaan aktivoida kohteita toimintaan interaktiivisen näytön avulla.

”Mainostajan ei tarvitse enää tuhlata budjettejaan oopperalippujen mainostamiseen ala-asteikäisille pojille”

Online mainostajat tietävät, että kohdennettu mainos toimii 60-70% prosenttia roiskaistua paremmin. Analytiikka ja konversiot ovat lisäksi tosi koukuttavia juttuja.

Niiden puuttumien tuhoaa ja fiksu hyödyntäminen synnyttää medioita.

Ehkä Sanoman pitäisikin investoida näyttö-infraan paperin sijaan?

Vuoden 1913 Helsingin Sanomien kantta kuvittavat mm. asianajotoimistojen ja Oopperan ilmoitukset. Mainoksiin pystyi tuomaan uniikin säväyksen käyttämällä punaista.

 

Yksi asia on kuitenkin varma: Helsingin Sanomien kampanja nostaa emojeilla höystettyjä facepäivityksiä ja snäppejä ahmivan kansan pysäkeillä kuluttaman journalismin tasoa.

Ainakin hetkellisesti.

 

Johannes Puro – seuraa twitterissä

Autamme yrityksiä löytämään sopivat b2b it- ja ohjelmistoyritykset kehityskumppaneiksi ja esittelemme blogissamme digitalisaatiokentän tekijöitä ja ilmiöitä.