Kuka "kelpaa" töihin, kuka ei

Tagit: HR, Ohjelmistokehitys, Pilvipalvelut / SaaS, Asiantuntijapalvelut, IT, Konsultointi, Ohjelmisto, rekrytointi, työnhaku

post_image

Nuorilla työnhakijoilla on ongelma: he saattavat laittaa satoja hakemuksia, eivätkä pääse edes haastatteluun. Viiskymppisillä työnhakijoilla on ongelma: kukaan ei huoli heitä enää töihin. Kolmikymppisillä naisilla on ongelma: heitäkään ei haluta töihin, koska he ovat lapsentekoiässä. Näiden väitteiden perusteella voisi kuvitella, että suomalaisessa työelämässä on vain kolmikymppisiä miehiä.

Olen työurani aikana osallistunut jossain roolissa satojen ihmisten palkkaamiseen. Rekrytointiprosesseihin on osallistunut yhteensä tuhansia ihmisiä. Työsopimusvaiheeseen on päässyt vastavalmistuneita, parikymppisiä, kolmekymppisiä, nelikymppisiä ja viiskymppisiä. Kuuskymppisten palkkaamista en muista, mutta tämähän on vain minun kokemukseni, ja kokemukseni on riippuvainen palkkaavista yrityksistä ja niiden tarpeista. En muista lukeneeni kuuskymppisten työhakemuksia koskaan, mutta tuohon määrään mahtuu monta hakemusta, joten on hyvin mahdollista, että heitäkin on hakijoiden joukossa ollut.

Työnhaku on aina sitä työtä hakevalle suhteellisen tuskainen operaatio. Tuskainen siksi, että jos työtä ei ole, meitä ajaa taloudellinen pakko löytää työtä. Edes jotain työtä. Ikävä kyllä pakko loistaa usein hakemuksesta. Ongelma on siinä, että pakko ei ole kovinkaan viehättävä. Pakko nimittäin näyttäytyy laiskuutena. Yksikään tuntemani työnantaja ei halua palkata laiskalta vaikuttavaa työntekijää. Myöskään minä en halua. Syy miksi pakko näyttäytyy laiskuutena on nurkkaan ajetun hakijan taipumus lähettää massahakemuksia. Pakko ajaa hakemaan niin moneen paikkaan kuin mahdollista. Koska hakeminen on työlästä, sitä helpotetaan pistämällä niin sanotusti kopiokone laulamaan. Sama hakemus lähetetään vain vastaanottajan yhteystiedot vaihtamalla mahdollisimman moneen paikkaan. Sellainen hakemus on äärimmäisen epäkiinnostava. Se tuntuu oikeastaan samalta kuin diskon tanssilattialla, kun sinua hakee viimeiselle hitaalle tyyppi, jonka olet nähnyt käyvän läpi kokonaisen rivin pakkeja, ja joka päätyy lopulta epätoivoisena pyytämään sinua tanssimaan toiveena päästä edes jonkun hyväuskoisen petiin illan päätteeksi.

Työnantaja-Juuso kirjoitti 25-vuotiaasta tuotantotalouden insinööriopiskelijasta, Mikko Hellestä, joka oli Iltasanomien mukaan hakenut 250 työpaikkaa saamatta yhtäkään. Olen Juuson kanssa samaa mieltä:

“Hakemuksen kopioiminen ja pelkkien vastaanottajatietojen muuttaminen ei ole hakemista.
Se on spämmiä. Hyvän hakemuksen tekemiseen menee tunteja. Sinun pitää tietää, minne haluat. Kun panostat hakemukseesi, saaja tunnistaa, että se on 
tehty tosissaan.”



Hyvä työntekijä kelpaa erittäin mieluusti töihin, jos työllistäminen on mahdollista

Sen lisäksi, että työnhakijan kannattaa olla valikoivampi siinä, mitä hakee, ja kiinnittää huomiota siihen miten hakee, työllistämisen helpottaminen olisi myös yhteiskunnalle edullista. Edustan itse pk-työnantajaa, ja vaikka töitä piisaa jos jonkinlaista, työllistämisen täytyy olla mahdollista. En voi palkata riittämin työntekijöitä, sillä työllistäminen on kallista, ja riskien minimoimiseksi omaa työtaakkaani moninkertaistava (ja siksi kustannuksia entisestään kasvattava).

Työntekijän kustannukset ovat yleensä suurin työntekijävaltaisen yrityksen kustannus. Mitä jos valitsen väärin? Ikävä kyllä kannattamattomasta työntekijästä eroon pääseminen on vaikeaa, ja usein myös se maksaa. Siis vielä sen päälle, että maksat kannattamattoman työntekijän saavuttamatta jääneiden tulosten kustannukset.

Hyvä työntekijä ei ole ikäkysymys vaan asenne- ja osaamiskysymys. Käytännössä työnantaja palkkaa tuloksia. Haluttuja tuloksia voi saavuttaa hyvin erilaisilla ja eritasoisilla taustoilla ja kokemuksilla. Syy miksi työnantaja yleensä pyrkii hakemaan soveltuvaa tai vastaava kokemusta, johtuu riskien minimoinnista. Työnantajan on pakko minimoida riskit, koska kannattamattomasta työntekijästä eroon pääseminen on vaikeaa, ja usein myös se maksaa. Siis vielä sen päälle, että maksat kannattamattoman työntekijän saavuttamatta jääneiden tulosten kustannukset.

Työnhakemisessa on siis syytä keskittyä todentamaan, että kykenee tuottamaan avoimen tehtävän kannalta keskeisiä tuloksia. Mitä vähemmän on soveltuvaa kokemusta, sitä varmemmin on kyettävä vakuuttamaan työnantaja siitä, että jollain muulla osaamisella, taidoilla, kokemuksella ja erityisesti asenteella on yhtälainen arvo haluttujen tulosten saavuttamisessa. Mitä nopeammin tuloksia syntyy, sitä parempi. PK-yrittäjän painajainen on kannattamaton työntekijä. Sellainen nimittäin maksaa enemmän kuin kannattava. Hänen työnsä tuloksiin liittyvät odotukset valuvat aina muiden työntekijöiden harteille, ja nämä muut tympiintyvät tällaisesta kanssamatkustajasta, ja odottavat saavansa extrakorvausta ylimääräisistä töistä.


Kysynnän ja tarjonnan laki pätee myös työnteossa

Kun työllistäminen on mahdollista, kysymys on kohtaamisesta. Win-win -tilanne syntyy, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat suotuisella tavalla. Hesarin pääkirjoitussivun kolumni käsittelee tänään työnhakua otsikolla “Viisikymppinen kelpaa töihin“. Kolumnissa on ajatukseni kokoava kommentti:

“Olen kuullut myös tarinoita ihmisistä, jotka hakevat jääräpäisesti vain entisen kaltaista asemaa ja ansiotasoa, vaikka kymmenet hakemukset eivät ole tuottaneet tulosta. Kun irtisanomispaketti ja ansiosidonnainen ovat juosseet loppuun, työn löytyminen on jo hyvin vaikeaa… ….kaikki [kolme kirjoittajan tuttua, jotka ovat saaneet työttömäksi tultuaan uudet työpaikat] ovat suhtautuneet tulevaan ennakkoluulottomasti ja olleet valmiit hyväksymään pienemmän palkan tai aseman. He ovat myös ryhtyneet toimiin heti, vaikka ansiosidonnaisen turvin olisi voinut keskittyä vetämään henkeä sohvalla.”

Jos työnhaku ei tuota tulosta, on syytä tarkistaa hinnan ja laatuvaikutelman yhtälöä. Jos tuote tai palvelu ei myy, yrittäjä joutuu tarkistamaan hinnan ja laatuvaikutelman yhtälöä. Joskus syy piilee siinä, että yrittää myydä kalliimmalla kuin mihin laatu riittää. Joskus syy piilee huonossa markkinoinnissa. Joskus syy piilee siinä, että yrittää myydä jotain jollekin, joka ei sitä tarvitse. Jos oma työnhaku ei tuota tulosta, kannattaa funtsia myös tätä. Ehkä sinä haet työpaikkaa, jolla ei ole sinulle muuta merkitystä kuin kuukausipalkka. Työnantaja hakee yleensä ihmistä, joka tuottaa sekä haluttuja tuloksia että tuo jotain hyvää työyhteisöön ja siihen kuuluville muille ihmisille. Välinpitämätön työntekijä tulee niin kovin kalliiksi.

Kuten Juusokin blogipostauksessaan toteaa: Asetu työnhakijana vastapuolen asemaan. Jos sinä olet tehnyt 250 hakemusta, työnantaja voi saada sen verran (moni jopa enemmän) kuukaudessa. Miksi hän kiinnostuisi juuri sinusta? Mitä sellaista hakemuksessasi on, joka tekisi sinusta hakijana kiinnostavamman, kuin ne muut 249? Tuleeko sinusta kannattava vai kannattamaton työntekijä? Jos sinusta tulee kannattava, näytä se. Todista se. Vakuuta työnantaja. Laita itsesi likoon, ja näytä että välität muustakin kuin omasta palkkapussistasi. Sillä sitä me haemme, ja sellaisen tyypin me palkkaamme.

Kirjoittaja: Susanna Rantanen

Keskustele aiheesta Twitterissä,
@RantanenSusanna
@CareerHeebo

Kirjoitus julkaistu alun perin Heebon blogissa 

*Lue seuraavaksi: 4 vinkkiä miten kirjoitan avoimen hakemuksen

Pinterest

Muita julkaisuja Heebo Oy Ltd:lta