Blogi: Suomalainen varainhankinnan kulttuuri – missä ollaan ja minne pitäisi mennä?

Tagit: varainhankinta

post_image

Varainhankinnnan asiantuntija Salla Saarinen Radical Soulista käytti aikaansa vastatakseen muutamaan kysymykseen järjestöjen varainhankinnasta. Kuinka nämä kohdat täsmäävät teidän järjestöönne?

Järjestöjen on panostettava omaan varainhankintaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Tähän asti rahoitus on tullut pitkälti institutionaalisista lähteistä, mutta tämä on muuttumassa – esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestöiltä ollaan leikkaamassa 40 % rahoituksesta. Fintoton, RAY:n ja Veikkauksen yhdistyminen tuo myös muutoksia rahoitukseen.

Järjestöt kääntyvät Saarisen puoleen silloin, kun tarvitaan neuvoja tehokkaan lahjoituspyynnön rakentamisessa uudessa tilanteessa. Järjestöjen on tiedettävä millaisia varainhankintatekniikoita käyttää ja miten ylläpitää muodostettuja lahjoittajasuhteita. Tähän järjestöt voivat saada Radical Soulista apua.

”Tavallisesti järjestöt, jotka ovat lähteneet panostamaan varainhankintaan, ovat sellaisia, joiden rahoittaja (esimerkiksi Ulkoasiainministeriö) on vaatinut tietynsuuruista omavastuuosuutta rahoitukseen”, Saarinen kertoo. Tämä on kasvava trendi ja tehokkaasta varainhankinnasta on tulossa välttämättömyys yhä useammalle järjestölle.

Varainhankinta ei ole itsestäänselvyys

Saarinen sanoo, että Suomessa tehdään paljon esimerkillisen hyvää varainhankintatyötä. Hän kuitenkin toteaa, että varainhankintatoiminnassa suomalaisilla järjestöillä olisi kokonaisuutta katsoen paljon kehittymisen varaa kaikilla osa-alueilla.

”Pyytämisen ja antamisen kulttuuri puuttuu Suomesta liittyen rahaan”, Saarinen sanoo. Vapaaehtoistyötä tehdään paljon, mutta sama aktiivisuus ei päde lahjoittamisasioissa. ”Suomalainen rahoituspohja on perinteisesti erilainen kuin eräissä muissa maissa”, hän selittää. ”Hyvinvointivaltiossa kohteita tuetaan verovaroilla, kun taas toisenlaisissa yhteiskunnissa varat joudutaan hankkimaan hyväntekeväisyyden kautta”.

Hyvän varainhankinnan lähtökohdat

Saarisen mukaan tehokaan varainhankinnan pohjan muodostaa järjestön hyvä itsetuntemus. Järjestön on pystyttävä vastaamaan vakuuttavasti ja selvästi keskeisiin kysymyksiin kuten ”miksi olemme olemassa” ja ”mikä meidän työssämme koskettaa ihmisiä”, ”missä järjestö on paras” ja ”mitä järjestö rakastaa tehdä”. Nämä muodostavat lahjoituspyynnön ytimen. Saarinen korostaa, että tarvittavasta rahamäärästä liikkeelle lähteminen on aina väärä suunta. ”Pyynnön pitää aina perustua järjestön olemassaolon tarkoitukseen.”

Saarinen myös kertoo, että järjestöissä ei aina välttämättä ole kunnollista näkemystä investointisuunnitelmien tekemisestä. ”Rahaa ei tule ovista ja ikkunoista – varainhankinta on pitkän aikavälin panostus, jonka tulokset alkavat usein näkyä vasta kolmen tai neljän vuoden kuluttua”. Hän toteaakin, että rahoitukseen liittyvä osaaminen järjestöjen johdossa ei ole aina riittävällä tasolla, jotta pitkän aikavälin vaikutuksia osattaisiin kunnolla arvioida.

Eräs varainhankintaa hankaloittava asia on Suomessa vahva faktoilla perustelemisen kulttuuri, joka tunkeutuu myös järjestöjen varainhankinnan tapoihin. Saarinen kyseenalaistaa tämän voimakkaasti ja muistuttaa, että päätökset etenkin lahjoittamisesta tehdään aina viime kädessä tunteella. ”Tunteen voimaan ei Suomessa riittävästi uskota”, hän sanoo. ”Järjestöt ovat alansa asiantuntijoita. Asiantuntijuus vetoaa institutionaalisiin rahoittajiin, mutta tavallisen tallaajan kukkaron saa auki tunteisiin vetoaminen.”

Pinterest

Muita julkaisuja Avoine Oy:lta